Johtaja Hynnisen Eeppiset Matkat

Krugeriin mä kaipaan niin...

Turisti = síhambi

Mennyt viikko tuli vietettyä miltei kokonaisuudessaan Etelä-Afrikan puolella ja matka osasi yllättää tapahtumarikkaudessaan. Etenkin ajomatkat ovat olleet jatkuvia juonenkäänteitä täynnä.
Aloitimme matkan viime viikon maanantaina ja lähdimme ajoissa liikkelle, mikä osoittautui myöhemmin todella hyväksi päätökseksi. Noin puolessa välissä matkaa Swazimaan ja Etelä-Afrikan rajaa yksi takarenkaista puhkesi väistäessämme vastaan tulevaa bussia - loistava alku matkalle. Siinä Eetu sitten vaihtoi renkaamme vuoristotien penkassa. Ainakin näkymät olivat hienot. Saimme paljon uteliaita katseita ohiajavista autoista, mutta auttavia käsiä ei enempää tarjoutunut. Eräs valkoihoinen nainen näytti peukkua ja hymyili meille. Se ainakin lämmitti mieltä. Pääsimme hetken päästä jatkamaan matkaa miltei loppuunajetun vararenkaan kanssa ja matkan varrella sijaitsevassa Pigg's Peak-nimisessä kaupungissa pysähdyimme etsimään autokorjaamoa. Saimme ohjeet läheiseen rengashuoltamoon ja käännyttyämme sinne vievälle tielle huomasimme tien olevan jonkinlaisen poliisien pystyttämän tiesulun tukkima. Yrittäessäni sitten kääntää autoa lähteäksemme ajamaan pois, ajoin tietysti kuoppaan ja auto jäi mäkeen sutimaan paikoilleen. Paikalliset autoilijat ja ohikulkijat tulivat välittömästi työntämään autoa ulos kuopasta ja naama punaisena sitä sitten kiitteli avusta ja toivoi vain pääsevänsä pian liikenteeseen takaisin. Käväisimme meille neuvotulla huoltamolla, mutta tiedustellessamme renkaan korjausmahdollisuuksia korjaaja vain hymähti ja sanoi: "No, no. This tyre, it's fucked up." Totesimme, että uusi vastaava rengas olisi maksanut liikaa jatkoimme matkaa vararenkaan kanssa ja päätimme koittaa onnea uudelleen Etelä-Afrikan puolella.
Rajalla kaikki meni suhteellisen hyvin eikä keneltäkään evätty pääsyä maasta. Tullivirkailijakin oli varsin hupaisa ja häneltä tuli mielenkiintoisia kysymyksiä, kuten "When you were pierced, did they anesthesize you?"
Etelä-Afrikassa tiedustelimme ensimmäiseltä huoltamolta renkaita ja meidät ystävällisesti neuvottiin menemään Malelaneen, joka on isoin kaupunki Swazimaan ja Krugerin välisellä tiellä. Malelanessa saimme vihdoin hankittua uuden renkaan Continental-ketjun huoltamosta ja asensivat sen vielä kaupan päälle vanteeseen ja vararenkaan tilalle, mikä oli todella jees. Lopulta pääsimme ikuisuudelta tuntuneen matkan jälkeen Krugerin porteista läpi ja muutaman päivän pituinen eläinten bongaus pystyi alkamaan.
Uskomatonta miten väsyttävää puuhaa maisemien tiiraaminen ja useita tunteja putkeen ympäristön skannaaminen voi olla. Illalla silmät olivat jotenkin niin herkistyneet kaikesta katselemisesta, että niitä ihan särki. Vietimme Krugerissa kolme yötä, joista kaksi oli omassa mökissä ja yksi safariteltassa. Bongattuja eläimiä olivat mm. norsu, kirahvi, buffalo, impala, steenbok, kudu, nyala, krokotiili, paviaani, villikoira, shakaali, villikissa, gnu, virtahepo, useita lintulajeja, lejiona, valkoinen eurooppalaisturisti jne. Paljon kaikenlaista tuli nähtyä ja onhan se aika erilaista nähdä eläimiä niinkin lähellä luonnollista ympäristöä sellaisissa määrissä. Etenkin lintujen bongailusta tuli innostuttua ihan uudella tavalla. Olosuhteet olivat toki hieman erilaiset Krugerissa kuin mitä ne ovat sitten Suomen luonnossa, mutta ehkä sitä tulee lintuja käytyä katselemasssa kotomaassakin. Ikävä kyllä kameran muistikortti veteli viimeisiä toisena iltana ja oli pakko karsia otettuja kuvia aika rankalla kädellä, että sai tilaa tuleviksi päiviksi.
Krugerin jälkeen lähdimme ajamaan kohti Klein Drakensbergia (Pieni Lohikäärmevuori), joka oli uskomaton vuoristoalue Krugerin länsipuolella. Voitte kuvitella vajaan kilometrin korkuisten pystysuorien kallionseinämien kohoavan alangoilta kohti taivaita ja se on melko lähellä sitä, miltä Klein Drakensberg näytti sinne ajaessamme. Vuorien päällä edessämme levittäytyi valtavat tasankoalueet sekä tiheitä kangaspohjaisia havumetsiä ja ajoittain maisemat muistuttivat jopa Suomea...siis hyvässä mielessä. Ajoimme nättiin pieneen Graskopin kaupunkiin, joka oli hyvin turistiorientoitunut pienine käsityötuotekauppoineen ja idyllisine kahviloineen. Kaupungissa tuli hyvin vahvasti esille maan kaksijakoisuus mustien kaupustellessa kaduilla koriste-esineitä ja pähkinöitä ja pyylevien valkoisten ajellessa maastureillaan. Kaupunki oli söpö, mutta jollain tavalla hyvin keinotekoisen oloinen. Oli melko selvää, että alue oli kehittynyt siihen suntaan, että Etelä-Afrikan valkoinen vähemmistö voisi omassa kuplassaan fiilistellä eurooppalais-anglikaanishenkistä asuinympäristöään joutumatta miettimään sitä, mikä ihmisryhmä on kärsimyksellään mahdollistanut tuon kaiken.
Teimme Graskopista päiväreissun perjantaina Klein Drakensbergin panoramareittiä pitkin pohjoiseen. Matkan varrella näimme niin henkeäsalpaavia näkymiä, että nyt on vaikea kuvitella minkään maisemien tuntuvan miltään enään Suomeen palattua. Reitin varrella oli mm. valtavia kanjoneita, rotkoja, hiidenkirnuja, kukkuloita, luolia ja paljon muuta. Jouduimme kyllä kärsimään myös ehkä syyhkyisimmän museon koskaan ja samassa yhteydessä automme sai todennäköisesti viimeisen niitin oikean eturenkaan ripustuksissa olevaan pulttiin. Emme asiaa kuitenkaan huomanneet ennen kuin seuraavana aamuna.
Lähdimme lauantaiaamuna ajamaan takaisin kohti Swazimaata ja alkureissu taitettiin vahva pelko takalistossa, sillä auto oli vahvassa laitamyötäisessä ja näytti siltä, että oikean eturenkaan puolella akselia ei pitänyt paikoillaan enää mikään. Matkan varrella ohitse vilahtaneet ristit tien varrella lisäsivät hyvään matkatunnelmaan entisestään. Ajoimme läheiseen Sabieen asti ja kävimme ensimmäisellä huoltamolla tarkistuttamassa vian ja kyseessä oli ilmeisesti jokin pultti, joka oli katkennut jossain päin iskunvaimentimia tai vastaavia. Ongelmaa ei kuitenkaan voitu Sabiessa korjata varaosien puuttuessa, joten jouduimme ajamaan vielä Nelspruitiin, joka oli maakunnan isoin kaupunki. Korjaaja antoi kuitenkin ymmärtää, että mitään hengenvaaraa auton ajamisessa ei pitäisi olla, mutta Swazimaahan asti hän ei suositellut meidän ajavan tuon vian kanssa. Nelspruitissa ajoimme miltei ensimmäiseen autohuoltamoon, jossa meidät otti vastaan kolme lihavaa boeria, jotka olivat ihan kuin jostain Kummeli-sketsistä. Jätimme automme heidän hoitoon ja istuimme respaan odottelemaan. Noin tunnin päästä pultti oli vaihdettu ja auto tasapainotettu kohtuuhintaan ja pääsimme jatkamaan matkaa. Nelspruitissa kiertelimme hetken aikaa kaupoissa ja kävimme lounaalla paikallisessa irkkupubissa.
Nyt kun olimme kokeneet jo renkaan puhkeamisen, kuoppaan ajamisen ja pultin murtumisen, vitsailimme, että sakothan tästä vielä puuttuivat ja nehän sieltä sitten rapsahtivat ajaessamme ulos Nelspruitista. Ensin neuvoin meidät väärään suuntaan ulos kaupungista ja käännyttyämme takaisin Eetu -nimi muutettu- ajoi 14km:n ylinopeutta tutkaan. Aluksi meinasi tulla 500R (n. 40€) sakot ja reissu kyttikselle, mutta sitten suomalaisen ajokortin ansiosta sakot muuttuivatkin 200R:n "turistimaksuksi". Heti Nelspruitista ulos ajettuamme tulimme tiesululle, jossa meitä odotti huolestuttava "Be patient. Average waiting time 40 minutes"-kyltti. Tiellä oli tietöitä pitkällä matkalla ja käytössä oli vain yksi kaista, joten saimme sitten puolisen tuntia odotella ennen matkan jatkamista. Päästyämme vihdoin liikkeelle ajoimme pysähtymättä Swazimaan rajalle asti. Matkan varrella sää muuttui varsin sateiseksi, sumuiseksi ja tuuliseksi. Etenki viimeiseksi mainittu oli ihan uusi kokemus tällä reissulla. Rajalla odotti pitkät jonot ja perinteiset säädöt passien kanssa. Swazimaan puolella tullissa olimme pitkään ainoat valkoihoiset, mikä oli aika hauskaa. Heti rajan ylitettyä alkoi olo rauhoittua ihan tuntuvasti. Sitä tuntui tavallaa siltä, että olisi tulossa kotiin, mikä oli aika pelottavaa.
Sunnuntai meni rauhallisissa merkeissä ja kävimme vain hieman ostelemassa käsitöitä ja kertomassa isäntäväelle uutiset reissusta. Nyt onkin viimeinen kokonainen työviikko edessä ja luulen, että viikonloppuna on jo ihan paniikissa siitä, että kohta on lähtö edessä.