Johtaja Hynnisen Eeppiset Matkat

New York, New York!

2010-05-09T06:05:00.000-07:00

Matka on nyt saavuttanut maantieteellisen päätepisteensä: New York City. Mutta tutkimusretki ei suinkaan ole lopussa, vaan jäljellä on vielä viikon pituinen intensiivinen perehtyminen New Yorkin alamaailmaan ja Yhdysvaltoja todellisuudessa hallitseviin viemärimutanttiheimoihin, mutta niistä lisää myöhemmin.
Viime merkintä matkahalkoomme jäi lääkintäupseeri Mussun raporttiin, jossa olimme juuri lähdössä tutustumaan Bostonin, ja varmaankin Yhdysvaltojen, arvostetuinpaan opinahjoon, Harvardiin. Cambridgen kaupunginosassa kävimme ensin tankkaamassa herkulliset pizza/patonki-brunssit välijääneen aamiaisen tilalle nerokkaassa, hyvin italialaisameriikkalaisessa Pinnochio'sissa. Ruuan jälkeen hyppäsimme mukaan paikallisten opiskelijoiden vetämälle kierrokselle, jonka oppaat vetivät ensisijaisesti takaperin kävellen, samalla Harvardin historiasta tarinoiden. Paikan historiallinen tausta ja perinteet olivat kyllä vakuuttavia, mutta virallisen tulevan jatko-oppilaamme, Mussun, mielestä länsirannikon Stanford vei kuitenkin utopiallisuudessaan voiton.
Mussu ei kuitenkaan ollut vielä saanut tarpeekseensa Yhdysvaltojen opiskelupaikkatarjonnasta vaan teki seuraavana päivänä vielä pyhiinvaelluksen teekkarinörttien Mekkaan, MIT:hen, josta hän voinee kertoa tarkemmin myöhemmin. Sitä ennen käytimme ensin turhauttavan paljon aikaa New Yorkin majoituksen etsimiseen netissä. Jontsun kanssa porukan virallisina epäakateemikkoina menimme MIT:n sijaan fiiistelemään ensin taidetta Instituten of Contemporary Artiin, jossa taiteilijianimellä Dr. Larkan tatuointiteemainen näyttely oli varsin jees. Museon muu anti oli myös varsin inspiroivaa, vaikka poissaolevan miehistön jäsenen reaktion tarjontaan olisi osannut arvata. Modernin taiteen jälkeen oli vuorossa vanhempaa matskua Isabella Stewart Gardner-museossa, joka oli rouvan rakennuttama uskomattoman hieno Venetsialainen palatsi keskellä Bostonia. Museon teki upean arkkitehtuurinsa ja hienon keskiaikaisen eurooppalaisen taiteensa lisäksi merkittäväksi myös museoon kohdistunut taideryöstö vuonna 1990, jonka seurauksena museosta on yhä hukassa 200-500 miljoonan dollarin arvosta taidetta. Mietityttää hieman minkä jannujen holveihin oikeasti kertyy äärimmäisen arvokkaita tauluja, joiden olemassaolosta ei voi koskaan kertoa kenellekään.
Seuraavana päivänä oli aika jälleen vaihtaa maisemaa, jotta paikalliset vastavallankumoukselliset eivät pääse kannoillemme. Sitä ennen tapasimme kuitenkin agenttimme Tuukan, jonka kanssa vaihdoimme tärkeätä dataa paikallisista ja heidän erinkummallisesta kulttuuristaan. Yhteisen kirjakauppa-aamiaisen jälkeen hyppäsimme luotetun PT Cruiserimme kyytiin ja ratsastimme auringonlaskuun...no ei ihan. Ehdimme ennen pimeän tuloa pieneen Litchfieldin kaupunkiin, jossa pienen luontoretken jälkeen istuimme iltaa hotellimme baarimikon, Robinin, kanssa. Ehdimme suunnitella vallankumouksellisen puolukka-kala-vodkan nimeltä Kalamush, jonka valmistus ja levitys alkanee heti, kun päästään takaisin Suomeen.
Seuraavana aamuna ajelimme auton Newarkin lentokentälle, josta saavuimme taksin kyydillä New York Cityyn. Tsekkauduimme Carter Hotelliin 9 yöksi. Hotelli täytti perusvaatimukset, vaikka mitään kotiinkirjoittamisen arvoista ei hotellista juuri löytynytkään. Ensimmäisenä päivänä ehdimme lähinnä ahdistumaan Times Squaren väenpaljoudesta ja kiertelemään Central Parkissa jonkin aikaa.
Seuraavaksi päiväksi varasimme paikat Sopranos-kierrokselle, joka vei meidät bussikyydillä ympäri New Jerseytä sarjan kuvauspaikoissa, mm. Tony Sopranon Bada Bing-klubille. Ihan hauska reissu vaikka voin kuvitella kuinka outoa strippiklubin työntekijöille ja kantiksille on saada seurakseen bussilastillinen turisteja.
Kierroksen jälkeen kävimme fiilistelemässä hetken New Yorkin kirjastoa ja vielä pimeän tultua Rockefeller Centerin huipulla ihmettelemässä New Yorkin valomerta.
Eilen reittimme jälleen erkanivat aamiaisen jälkeen Mussun ja Jontsun lähtiessä kohti Ellis Islandia ja Vapauden patsasta.
Allekirjoittanut taas lähti etsimään parturia...kyllä, vaikkakin vain parran ajamisen suhteen :P
Samalla tuli nähtya sekä Central Station että kansantaiteenmuseo. Spiff-numisessä parturissa sain erinomaisen veitsiparranajon. Tämän jälkeen laahustin tolkuttoman tuulen riepottelemana Manhattanin eteläkärkeen tapaamaan Mussua ja Jontsua, joiden kanssa menimme katsomaan huippuhienoa, mutta huippuököä näyttely Bodies, joka koostui polymeeriparkituista ruumiista ja eritellyistä ruumiinosista. Loppuilta meni jälleen irkkubaarissa katsellen urheilujuhlan tunnelmissa UFC:n turpaanvetokarnevaaleja.
Vielä viikko jäljellä 1,5 kuukautista reissuamme, ellei tuhkapilvet pakota jäämään vielä hetkeksi ;)

Goodnight Seattle, we love you all!

2010-05-03T15:55:00.000-07:00

Loittoryhmämme yhä sinnikkäästi kyetessä vastustamaan kaikkialla ympärillämme vellovaa iPAD mainontaa, on tämäkin merkintä kirjoitettu äärimäisenä zen-harjoituksena ja masokismin osoituksena iPhonellani. Raportoimassa viikon tapahtumista on siis jälleen laivalääkärimme Mussu, mutta harjoituksen viimeistelyyn on osallisunut myös kapteenimme joka katselee tätä kirjoitettaessa natiivien piirrettyjä säännöllisesti naureskellen tehden keskittymisestä näiden mikrometrin kokoisten nappien paineluun lähes liian helppoa. Myöskään trooppinen ilmasto tai koko kaupunkia eilisestä järkyttänyt vesikriisi (ilmeisesti koko kaupunkia ruokkinut päävesijohdon on jotenkin katkennut ja tällähetkellä kraanoista tulee vain jotain myrkyllistä varamöhnää), jotka yllättivät meidät tänään Bostoniin saapuessa, eivät auta asiaa. Olosuhteet ovat siis jälleen kirjoittajaa vastaan, mutta kuten on ollut tapana sanoa: "Kymmenen ninjaa on juuri murtautumassa leikkaussaliin ja potilas vuotaa kuiviin mutta ei hätää, hoitaja, ojentakaa scalpelli ja riisukaa paitani".

Viikko sitten olimme siis majoittuneet rengasseikkailun jälkeen Springfieldiin, motelliin joka oli lievästi sanottuna epäilyttävä. Vastoin odotuksia emme kuitenkaan tulleet motellin pitäjän murhaamiksi, avaruusolentojen abduktoimaksi, osaksi jengitappelua tai joutuneet edes FBI:n ratsian kohteeksi ja asiaan kuuluvien dekontaminaatio- ja karanteenitoimenoiteiden jälkeen pääsimme palaamaan upouuteen alukseemme. Herkullisen subway aamiaisen (joita on kertynyt jo muutama, uuden kulinaristisen kodin löytäneen Jontsun mielestä ei kuitenkaan tarpeeksi), matka jatkui edelleen pohjoiseen kohti Portlandia. Matkalla poikkesimme kuitenkin Salemin lähellä sijaitsevaan Silverfallsin luonnonpuistoon, jonka vesiputousten sekä huomattavan cthulhu-henkisen metsän keskellä vietimme kiintoisan aamupäivän: hirvittävästi ja käsittämättömästi kiemuralle vääntyneet puu olivat, ilmeisesti vesiputouksista tulevan kosteuden tai mahdollisesti jonkin tieteelle tuntemattoman tekijän vuoksi kauttaaltaan sammalten peitossa ja putouksista nouseva vesi oli kaivertanut kiveen hirvittäviä, syvälle kiveen ahnaasti tunkeutuvia käytäviä, joita vain retkikuntamme syvällinen tuntemus tämän tapaisista asioista sekä kunnioitus maan hirvittäviä salaisuuksia kohtaan esti tutkimasta tarkemmin. Puhumattakaan polulla vastaa tulleesta etanasta, joka oli ainakin allekirjoittaneen.. peukalon kokoinen. Mount Shastan Lemurialaispettymyksen jälkeen toivoin jo pääseväni tutkimaan tämän hirviön sisuksia paremmin, mutta helläsydäminen kapteenimme (virheellisesti) arvioi olennon vangitsemisesta aiheutuvat henkiset ja fyysiset tappiot punapaidallemme sen leikkelystä saatavaa tieteellistä arvoa suuremmiksi.

Matka jatkui siis Portlandiin, jälleen yhteen länsirannikon miellyttävistä liberaaleista ja jenkkiläisittäin punavihreistä kaupungeista, jossa vietimme kaksi yötä. Kaupungin erikoisuuksia olivat ainakin maan suurin yksittäinen kirjakauppa sekä ainakin oman ilmoituksensa mukaan legendaarinen kalaruokamesta Jake's famous crawfish, jossa toki nautimme herkullisen, joskaan ei ehkä hypenveroisen illallisen. Puhumattakaan tietysti vähintäänkin hämmentävästä merirosvobändistä, joka oli karannut ehkä läheiseltä merirosvoteemaiselta hohtominigolf- radalta (jota kävimme toki testasmassa) tai todennäköisemmin ilmalaivaltaan kylvämään kauhua kaupungin kaduille. Kapteenimme ja punapaitamme etsiessä tämän koettelemuksen jälkeen kadotettua mielenrauhaa ilmeisen vaikuttavassa ja seesteisessä japanilaisesa puutarhassa jatkoi, jo vuosia sitten täydellisen mielenrauhan äärimmäisellä kieltäytymisellä ja selibaatilla saavuttanut, allekirjoittanut toistaiseksi yllättävän vaikeaksi osoittunutta ja yhtä matkan keskeiseksi määrittäväksi tekijäksi noussutta Dockers- merkkisten reisitaskuhousujen etsintää (voi olla että joudun ostamaan sellaiset kotiin paluun jälkeen stokkalta kun edes merkin kotikaupungista San Franciscosta ei löytynyt muuta kuin tienvarsimainontaa) sekä em. kirjakaupan syvällisempää dissekaatiota, päätyen luonnollisesti hankkimaan vain yksittäisiä ja tarkkoin valittuja sisäeli... käsikirjoituksia henkilökohtaisiin kokoelmiinsa.

Portlandista matka jatkui suoraa muutama kymmenen mailia pohjoiseen Seattleen, joka niin ikään jatkoi rannikon miellyttävien eurooppalaistyylisten kaupunkien sarjaa. Matkalla tosin poikkesimme Wolf Haveniin, jonne erikoisuuden tavoittelua hakevien jenkkien lemmikkisudet tuotiin hoitoon, kun "isannat ja emannat" kyllastyivat taysikasvuisen suden kasvattamiseen. Ikava kylla vaikuttavat yksilot, jotka oli tarhassa olivat vain harvoja armomurhalta sailyneita elaimia. Vietimme kaupungissa kolme yötä San Franciscossa hyväksi todetussa rennossa Green tortoise -ketjun hostellissa ja vaikka Dr. Frasier Cranes Quide to Seattle jäikin löytämättä, vietimme varsin paljon aikaa kaupungilla kävellen ja atmosfääristä nauttien. Varsinaisiin nähtävyyksiin kuuluivat ainakin experience music project (emp) sekä sen yhteydessä oleva scifi museo, jotka kummatkin oli nielaissut Seattlen maamerkin Spaceneedlen vieressä maasta kohoava epämääräisen muotoinen, jokin messingin ja hopean väreissä hohtavan massa, joka ei kuitenkaan alkuhämmennyksestä huolimatta osoittautunut orgaaniseksi. Emp on Microsoftin toisen perustajajäsenen Paul Allenin henkilökohtainen kunnianosoitus Seattlen musiikkiscenelle ja populaarimusiikille ylipäätään: ensimmäisestä kerroksesta löytyi mm. sähkökitaran kehitystä kuvaava näyttely, vakuuttava Jimi Hendrix esinegalleria ja paikallisen musiikkiskenen historiikki. Todellinen ansa löytyi kuitenkin massan toisesta kerroksesta, jonka koukkuna oli mahdollisuus tuottaa itse enemmän tai vähemmän studiotasoista musiikkia lukuisissa pienissä, eri soittimia ja soitto-ohjeita sisältävissä kopeissa eikä niin yllättäen, jouduin käyttämään tiettyjä, miekkakoulun salattuja tekniikoita, vapauttaakseni kapteenimme syntetisaattorin pauloista. Scifi museo sisälsi yllättäen ihan vakuuttavan kokoelman alan uniikki esineistöä, kirjallisuutta sekä läpileikkauksen scifin historiasta ja eri lieveimiöistä sen ympärillä: enterprisen komentosillalla seisomista jäi toki Las Vegasin farssin jälkeen edelleen kaipaamaan.

Kaupungissa koettuihin muihin musiikkielämyksiin kuuluivat ensimmäisen illan irkkumuusikko Liam Gallagher , jonka liveperformanssi oli ihan kiva (ainakin parin tuopin pohjan läpi katsottuna) mutta levyt virallisen mielipiteen mukaan eivät niin hyviä sekä toisen illan, lähinnä äänensä ja tissiposkisen ulkomuotonsa ristiriidalla hämmästyttänyt Johnny Cash imitaattori. Kummatkin kuitenkin hävisivät kevyesti San Franciscossa koetulle, ainakin Amelien soundtrackista tutulle Yann Tiersenille, jonka ainakin mielettömiin viulunostatuksiin perustuva rokki ansaitsee jatkossakin kuuntelua. Tästä jälkimmäisestä taidekokemuksesta unohdin siis alkuperäisessä raportissani mainita.

Sanomattakin oli selvää, että kun jo kaupunkiin sisään ajaessamme törmäsimme, tässäkin tuttavapiirissä lienee tunnettuja, utilitykilttejä myyvään liikkeeseen, ei kestänyt kauaakaan kun kapteenimme oli jo ostanut itselleen huippu tyylikkään kiltin (ovella käteen löydyt oluet edelleen vauhdittivat prosessia) ja muutkin miehistömme jäsenet niitä kaiholla hypistelivät huomattavaa hintaa kauhistellen. Erityisesti allekirjoittaneen pukeutumisitsetuntoa loukkasi liikkeeseen sisään astuttaessa kyltti, jossa todettiin housujen ylipäätään olevan noloja, ja Dockersien kaikista housuista noloinpia, jonka vuoksi yksi kilttimalli oli luonnollisesti nimetty Mockersiksi. No, tämähän vain osoittaa että näitä housuja on siis jossain oltava. Kilttien sovittelun jälkeen päädyimme sitten jälleen hieman hämmentävälle kierrokselle Seattlen maanalaisiin tunneleihin, jotka eivät olleet kovin kummoiset, ainakaan Pariisin katakombien ym. jälkeen mutta jotka olivat olivat ainakin, todennäköisesti pilvessä olevan, oppaan selostusten mukaan syntyneet monien hassun hauskojen sattumusten kautta.

Kolmantena Seattlen päivänämme kävimme sitten tutustumassa kaupungin chinatownista löytyvään paikallisten aasialaisten historiaa ja kulttuuriperintöä (sekä vähän myös modernia taidetta, jota en alennu kommentoimaan) kuvaavaan museoon, jossa saimme hyvin henkilökohtaisen opastuksen ilmeisesti paikalliselta yhteisöjohtajalta. Kokemuksen innoittamana kävimme nauttimassa ensimmäistä kertaa aitoja dim sumeja autenttisessa ympäristössä ja hyviähän ne, huolimatta keskeisesti limaisesta ja niljaisesta olemuksestaan, olivat. Kolmannen päivän iltapäivänä vietimme myös hersyvän parin tunnin ja parin kahvikupin mukavasti siivittämänä session kahvilassa kirjoittaen raporttia edesottamuksistamme kolmenakymmenenä kappaleena. Viimeisen illan Seattlessa vietimme luonnollisesti muutaman drinkin (note to self: jatkossakin minttusuklaa martini) nautiskellen ja täydellistä näköalaa öiseen kaupunkiin huonolla menestyksellä etsien eikä niin yllättäen herätys klo 03.30 lentokentälle oli asiaankuuluvan ankea, vaikka kapteenimme ansiokkaasti pitikin moraalia yllä hallusinaatioilla hostellin edessä puuhun kiipeävästä pesukarhusta.

Neljän, Vice magasinen parhaimpien siivittämänä lentotunnin jälkeen New Yorkissa koimme aitoa jälleen näkemisen riemua kun uusi PT cruiserimme, tällä kertaa tyylikkäästi hopean harmaan, odotti meitä lentokentällä. Matka jatkui suoraa koiliseen kohti New Englandia ja johtuen Nykin seudun ruuhkista sekä pitkälti valvotusta yöstä päädyimme viettämään ensimmäisen yömme itärannikolla, lähinnä Yaelin yliopistosta tunnetun mutta muuten ankean, New Havenin esikaupunkialueella. Seuraavana päivänä ehdimme sitten jo sopivasti lounas aikaan mennessä viehättävään Mysticiin, hiljaiseen ja ilmeisen varakkaaseen satamakaupunkiin, jossa fiilistelimme ja myös kauhuksemme totesimme paikallisen vapaamuurarilooshin (jossa kapteenimme oli aiemmin vieraillut...) joutuneen ilmeisesti jonkin... muun salaseuran valtaamaksi, looshin symbolien kadottua aiemmalta paikaltaan. Ennen matkan jatkumista söimme perinteisen pubilounaan, vaikka jontsulla ei yllättäen ollutkaan vielä nälkä (note to self: epäilen että punapaitamme on aurinkoenergialla toimiva androidi, tutkimuksia tämän suhteen on jatkettava). Mysticistä ajoimme sitten Newporttiin, erittäin exclusiiviseen pikkukaupunkiin, joka on tunnettu lähinnä multimiljoonaluokan merenrantakartanoistaan. Hetken epätoivon jälkeen löysimme oikein miellyttävän ja sopivan exclusiivisen b&b mestan, ihastutavine ruusutapetteineen ja puputeemoineen (joista jälkimmäisestä totoro yllätettiin nauttimasta) sekä sherry tarjoiluineen ja kattoterasseineen, joiden kombinaatio oli varsin tuhoisa seuraavan päivän suhteen. Sankarillisesti vääntäydyimme kuitenkin noin 12km kävelylenkille megakartanoiden keskuuteen.

Newportista matka jatkui ensisijaisesti HP Lovecraftista ja toissijaisesti Brownin yliopistosta (ilmeisesti ivy-liigaa, onko kukaan koskaan muka kuullut tästä?) tunnettuun Providenceen, jossa kiersimme pakolliset Lovecraft nähtävyydet ja fiilistelimme yliopiston kampuksella tiukkaa lauantai-illan meininkiä. Myöhemmin osallistuimme kaupungin keskustassa alkuperältään hämmentävään rituaaliin, jossa kaupungin läpi virtaavaan jokeen sytytettin rovioita newage musan soidessa taustalla ja prinsessa Leia -lookaliken jakaessa ruusuja yleisölle.

Nyt hengailemme siis kuumassa ja kosteassa Bostonissa ja mikäli muut miehistön jäsenet vain suinkin selvivät liikkeelle olemme varmaankin suuntaamassa Harvardin kampusalueelle fiilistelemään. Olemme myös vastaanottaneet sanoman, jonka mukaan komentaja Tuukka holistisine tähtilaivoineen saattaisi olla suuntaamassa tännepäin lähi päivinä. Mutta näistä seikkailuista lisää ensi kerralla. Terveisiä jälleen!

Skenik 101

2010-04-24T15:53:00.000-07:00

Howdy! Kapteeni Hynninen raportoi jälleen kulttuurillisantropologisen tutkimusmatkamme tapahtumista. Kirjoittelen tällä hetkellä entryä Mussun iPhoneen ja toivon kovasti, että tämä viesti saavuttaa teidät tavalla tai toisella. Olemme tehneet leirimme matkalle toistaiseksi epämääräisimpään motelliin teollisuustaajamassa, Springfield, Oregonissa. Paikka on tyypillinen esimerkki ns. seedy motellista särisevine vacancy-kyltteineen ja lähetystorin poistolavalta dyykattuine huonekaluineen. Ja Jontsulta juuri saamamme raportin mukaan vessapaperi sekä vessapaperiteline loistavat poissaolollaan. Mutta palataampa ajassa menneisyyteen, tarkalleen viikko-sitten-aikaan, jolloin olimme juuri lähdössä San Franciscon yöhön baarikierrokselle hostelliväen kanssa. Viimeinen ilta Friscossa meni oluen, biliksen ja Jimi Hendrix-tribuuttibändin merkeissä. Kummaa kyllä, tustuimme matkan ensimmäiseen suomalaiseen, tarkemmin sanottuna suomenruotsalaiseen Jonnaan.
Seuraavana aamuna piti jättää väsyneenhaikeat hyvästit San Franciscolle, joka oli jättänyt jokaiseen meistä lähtemättömän vaikutuksen. Matkan oli kuitenkin jatkuttava, vaikka joidenkin miehistön jäsenien kapinaa lähentelevä kaipuu takaisin kaupunkiin melkein vaatikin kurinpidollisia toimenpiteitä.

Seuraavaksi suuntasimme keulan kohti pohjoista ja Sonoman viinilaaksonr hedelmällisiä seutuja. Tietämättämme Sonoman piskuisessa kaupungissa sattui samalle viikonlopulle paikalliset elokuvafestarit, mikä tarkoitti, että kaikki kaupungin hotellit olivat tupaten täynnä. Päätimme suunnistaa puhtaan intuition varassa kaupungin ulkopuolelle etsimään majoitusta ja kuin johdatuksen omaisesti käännyimme Arnold streetille ja pian löysimme söpön b&b:n, johon tsekkasimme sisään seuraavaksi kahdeksi viinintäytteiseksi vuorokaudeksi.
Kuten asiaan kuului, kiersimme muutamilla tiloilla maistajaisissa. Pienen ensikertalaisten alkukankeuden jälkeen alkoi saamaan kiinni viininmaistelusta tai sitten sitä vain oppi huijaamaan itseään paremmin makujen tunnistamisen suhteen. Joka tapauksessa yleinen huomio oli se, että mitä useammassa maistajaisissa sitä kävi, sitä enemmän sitä tarttui pullojakin mukaan. Sonoman virikkeet eivät kuitenkaan rajoittuneet pelkästään ilmaisten nousujen juomiseen tastingeissa, vaan laakso oli myös täynnä nättejä luonnonpuistoalueita, joista yhdessä vietimme lauantaiaamupäivän meditatiivisen patikkareissun muodossa. Kuten mainitsin oli meidän retkikuntamme kunniaksi järjestetty kaupunkiin myös leffafestarit ja päätimme kunnioittaa järjestäviä tahoja käymällä katsomassa elokuvan Artois the Goat, joka oli halpamainen komedia vuohenjuustoartesaaniwannabesta. Annoimme meihistön kesken elokuvalle tuomion 3/5: ei kaupallista potentiaalia.

Kahden päivän hyvillä viineillä ja herkullisella ruualla hemmottelun jälkeen oli aika jatkaa matkaa jälleen. Ajoimme rannikkoa pitkin Mendocinoon, ikääntyvien luomuhippien ja muiden ekoterroristien kansoittamaan kylään, josta allekirjoittanut ja Jontsu ostimme huuliharput viihdyttääksemme kanssamatkustajaamme Mussua pitkien ajomatkojen aikana.
Seuraava majapaikkamme oli läheisessä Fort Braggissa, joka oli aika perus pienen duunarikaupungin oloinen paikka. Kävimme välittömästi kaupunkiin saavuttuamme pelaamessa ensimmäisen erän lukuisista tulevista matkamme minigolfkierroksista. Iltaa istuttiin mainiossa North Coast Breweryssä, jossa tuli maistettua yhtä jos toista paikallisista erinomaisista olutlaaduista. Yöruokailulle vaellettiin 24h Denny'siin, josta juostiin keskiyön tienoilla motellille kaatosateessa. Niitä vaatteita kuivateltiinkin sitten pari seuraavaa päivää.
Rannikolta matkaa jatkettiin sisämaahan päin ällistyttävien punapuumetsien läpi, joissa matkan varrella tuli käytyä perinteisessä turistiansassa: läpiajettavan puun luona ja voi pojat, että tulikin ajettua läpi koko rahan edestä. Matka jatkui yrjötysasteella 8,5 mutkittelevia vuoristoteitä pitkin, kunnes illan suussa päätettiin jäädä Dunsmuirin nimiseen pikkukylään Shasta-vuoren juurella. Motellimme vei voiton matkamme outousmittarilla, sillä kaikki "huoneet" olivat vanhoja junavaunuja. Pikainen visiitti illalla Dunsmuirin keskustaan herätti retkikunnassa vahvoja Wickerman meets Innsmouth viboja tyhjine liikehuoneistoineen sekä muurariloosilla jonka vieressä olevat ikkunat oli teipattu mustiksi ja sisältä kuului diskojytä.

Seuraavana aamuna herättiin loskasateeseen...say what? Eikö juuri toissapäivänä juotu viiniä t-paidoissa auringonpaisteessa? Oli ensimmäinen ajatus. Oli siis pakko ottaa ensimmäistä kertaa neule pois laukusta matkan aikana. Aamupäivällä tehtiin ekskursio Shasta-järven luoliin, jonne tutkimusretki olisi mielellään jäänyt pidemmäksikin aikaa suorittamaan tieteellisiä tutkimuksia.
Luolaseikkailun jälkeen jatkettiin matkaa pohjoiseen kohti tarunhohtoista Shasta-vuorta, jolla kiistattomien todisteiden valossa voidaan sanoa asuvan lemurialaisia. Ikävä kyllä vuoren huippu oli täysin mystisen pilvimassan peittämä, joten lemurialaiset säästyivät Tri. Mussun lääketieteellisiltä kokeilta. Matka jatkui jälleen kohti pohjoista paljolti Suomea muistuttavissa maisemissa: havumetsää ja loskaa. Myös tien varrelta bongattu Finlandia!-motelli toi mieleen epämääräisiä muistikuvia kotimaasta, jonka jätimme taaksemme kauan sitten. Luminen havumetsävyöhyke hälveni pikkuhiljaa tehden tilaa isoille pelloille ja tasangoille. Olimme ylittäneet rajan Beaver state, Oregonin, puolelle. Yövyimme Klamath Fallsin teekkarikaupungissa, joka ei myöskään näyttänyt varsinaisesta elävän kulta-aikaansa. Löysimme kuitenkin paikallisten olmien figupeliluolan, jossa meile neuvottiin, että
illalla ei kaupungissa ollut bilisbaarin lisäksi mitään tekemistä.

Torstaina ajoimme ensiksi käsittämättömään talvi-ihmemaahan, jossa meitä odotti kolmimetriset lumikinokset valtavan entisen tulivuoren tilalle syntyneen kraaterijärven ympärillä. Paluumatkalla luotettu PT Cruiserimme kohtasi Mussun yllättävää sohjoa ja Mussun väistömanöövereistä huolimatta oli törmäys lumikinokseen väistämätön. Onneksi paikalle saattui mukava ainavalmis All American-perhe All American-kaupunkimaasturinsa kanssa vetämään meidät kinoksesta ja ainoa mikä vahingoittui oli kansallinen itsetunto. Talvitunnelmista saavuttiin jälleen leutoihin kevätfiiliksiin ja oli aika kokea jälleen yksi USAn ihmeistä: House of Mystery, joka oli "nähtävyys" väitetyn gravitaatiovortexin keskellä. Jujuna paikassa oli se, että kaikki mittasuhteet näyttivät vääristyneiltä etelä-pohjois-akselilla. Koska tutkimusryhmästä uupui varsinainen fyysikko ja Fox Mulderkin oli paikkaan uskonut, oli paras vaan ottaa kaikki irti "illuusioista" mikä ne sitten aiheuttikin ja monet jutuista oli kieltämättä aika jänniä. Lounaalle pysähdyttiin hihhuleiden motarin varteen perustamaan Heaven on Earthiin, mutta kauheinta mitä tapahtui oli neljäs matkustaja, joka tarttui mukaan ravintolasta ja tällä tarkoitan tuttavallisesti "hirviöksi" nimettyä jalkapallon kokoista kanelipullaa, joka yhä kolmen päivän jälkeen kulkee mukanamme Joonaksen vierellä kauheita asioita korviimme kuiskuttaen. Illaksi ajoimme takaisin rannikolle Reedsportiin, josta lähdimme aamulla patikoinitutkimusretkelle Oregonin hiekkadyynialueelle. Jälleen uusi kasvillisuusvyöhyke koettuna matkamme aikana ja myös dyynit herättivät osaltaan hämmästystä. Hauska piirre dyyneissä on se, että viranomaiset rohkaisevat rellestämään hiekalla mönkijöiden kanssa edesauttaakseen alueen eroosiota, jotta ikävä kasvillisuus ei pääsisi hiipimään hiekalle.
Matka ei jatkunut pitkää ennen kuin tasainen hakkaava rytmi oikeasta takarenkaasta realisoi retkikunnan pelot orastavista matkalla koetuista rengasongelmista. Renkaan tilalle vaihdettiin auton pohjasta löydetty donitsi ja vuokrausfirman neuvontapuhelun mukaan lähdettiin sitten sisämaahan Eugenin lentokentälle vaihtamaan autoa. Matkan varrella oli kuitenkin pysähdyttävä pelaamaan kierros minigolfia, jolla Joonas herätti sekä hämmästystä että vahvoja dopingepäilyjä kolmella hole-in-onella.

Eugenin kentällä sitten vietiin auto takaisin Avikselle, jotka sympaattisen oloisesti ilmoittivat, että heillä ei ollut ylimääräisiä autoja ja, että tiepalvelu oli antanut vääriä neuvoja. Ei siinä sitten auttanut muu kuin irtisanoa soppari Aviksen kanssa ja vaihtaa Herziin. Paljon lupailuja tuli kompensaatiosta, mutta väistämättäkin jäi hieman halvalla pantu olo setin jälkeen. Noh, nyt on alla Mazda 6, joka kehrää kuin kissa, joten ainakin turvallisin mielin retkikunta jatkaa matkaa kohti länsirannikon lopullista päämäärää, Seattlea.

With flowers in your hair

2010-04-16T16:56:00.000-07:00

Raportin retkikuntamme viimeaikaisesista, hammastyttavista, edesottamuksista muukalaisten maalla tarjoaa tallakertaa loittoryhmamme (sankari)laakari mussu, kapteeni Hynnisen tutkiessa tahtikarttoja tulevia seikkailuja varten ja pursimies Jontsun huolehtiessa pyykkien pesusta. Merkinta on luonnollisesti aarimmaisissa olosuhteissa tehty, joten en vastaa tekstin laadusta, luettavuudesta tai paikkansapitavyydesta.

Kuten alta naette, jatti kapteenimme edellinen raportti teidat huikeaan klifhangeriin, jossa olimme siis karistamassa Los Angelesin tomut jaloistamme ja siirtymassa kohti todellista terra incognittaa Disneylandia, joka kylla osoittautui muovisessa absurdiudessaan odotusten veroiseksi. Asiaan kuuluvasti jonotimme about 1,5h legandaariseen Indiana Jones ajeluun, joka oli ihan kiva, muttei toki kaiken hypen arvoinen. Kavimme myos lapi kaikki muut pakolliset puiston ajelut, mutta mikkihiiri jai nakematta ja minnistakin naimme (pahoittelen skandien puutetta) vain korvan ja hessusta paan. Kaikenkaikkiaan on todettava etta Universalin huvipuisto oli monin verroin mielenkiintoisempi, ainakin nain aikuisesta ja semi-leffafriikista nakokulmasta. Disneylandista lahdettaessa katselimme viela motellin pihalta hammastyttavan suurellista ilotulitusta ja pohdimme, etta mikali puiston ylla jarjestetaan tuollaisia ilotulituksia joka ilta, saattavat asuntojen hinnat ymparoivassa naapurustossa olla varsin alhaiset..

Disneylandista jatkoimme sitten rannikkoa ylospain kohti yhta sen monista utopiapikkukaupungeista, Santa Barbaraa. Matkalla poikkesimme kuitenkin viela viela Losiin sen verran, etta kavimme ajamassa patkan legendaarista Mulholland drivea, joka siis kulkee kukkuloilla Losin/Hollywoodin ylla ja vaikka en tunnetusti Lynchin tekotaideshitista perustakaa on myonnettava etta nakymat kaupunkiin olivat vaikuttavat.

Seuraava mesta jossa yovimme oli siis Santa Barbara, rannikon surfikaupunki ja eliitin lomaparatiisi, jossa katselimme tietamattamme ilmeisesti varsin kovatasoista paikallispesapallo-ottelua, jota myos paikalle sattunut pummi aanekkaasti kommentoi: "this is usa, this is a free coutry, I can say what ever I want". Santa Barbarassa vietimme myos riemukaan illan paikallisessa irkkubaarissa katselleen UFC:n ottelua Abu Dabista: kuten monella suulla todettiin olivat itse matsit varsin ankeita, mutta ilta onnistunut. Yohon toi viela lisavaria naapurihuoneen innostunut pariskunta.

Santa Barbarasta lahdimme sitten kohti Carmelia. Ajomatkaan toi jannitysta paitsi mielettomat kallioranta maisemat myos kaatosade, joka toi alas kivia rinteilta ajotielle ja uhkasi pyyhkia myos meidan pt cruiserimme mereen. Pysahdyimme Hearst sanomalehti-suvun linnalla (josta nimpsun oli tarkoitus ottaa vaikutettaita tulevan pernajan linnan suhteen) mutta koska seuraava kiertokaynti linnaan lahti vasta x tunnin kuluttua paatimme siirtaa kaynnin tulevaisuuteen. Yritimme myos katsella matkalla rannikon suurinta merileijona yhdyskuntaa, mutta kaatosade ja piiskaava tuuli, tehokkaasti rajoittivat UFC:n innoittaman jontsun yrityksia hypata painimaan merileijonien kanssa.

Carmel jatkoi lansirannikon pikkukaupunkiutopoiden sarjaa: ilmeisesti koko kaupunki on olemassa vain rikkaiden kesaretriitiksi ja sopoine pikkutaloineen, loputtomine taidegallerioineen, koruliikkeineen ja loistavine ravintoloineen se hyvin sellaiseksi sopii. Yovyimme ultra-sopossa mokissa ja kavelimme upealla hiekkarannalla, jolta loytamamme kuollut hylje, epamaarainen merilonkero seka muinaiset kaiverrukset hiekkakivessa tosin uhkasivat uniamme ja inspiroivat uuden cthulhu lahdekirjan. Paatimme illan upealla illallisella kreikkalaisessa ravintolassa, jossa omistaja toki henkilokohtaisesti toivotti meidat arvovieraat tervetulleiksi ja myos lahtiessa katteli. Carmelista lahtiessamme kavimme viela sen edustan luonnonpuistossa Point Loboksessa, joka upeine kalliorantoineen, hylkeineen seka antiikkisine, naavan peittamine, metsineen oli henkeasalpaava kokemus.

Carmelista jatkoimme historiastaan tunnettuun Montereyhin, jossa pistaydyimme katsomassa inspiroivia merilonkerohirmuja (joskin jalleen merisaukot veivat voiton) vaikuttavassa akvaariossa ja paatimme paivan Santa Cruziin, joka lupaavuudestaan huolimatta jai vahan laihaksi kokemukseksi kun legendaarinen "Mystery Spot" onnistui piiloutumaan meilta. Niinpa jatkoimme suoraa kohti San Franciscoa.

Kahden ohittamattoman nahtavyyden vuoksi poikkesimme kuitenkin matkalla San Franciscoon San Josessa: ensimmainen oli luonnollisesti ruusuristilaisten egyptologia museo & planetaario. Keskelle hiljaista esikaupunkialuetta oli rakennettu egyptilaistemppelityyliin useita rakennuksia, joista osassa siis olivat em. nayttelyt, mutta myos mm. ruusuristilaisten okkulttinen kirjasto (jonne tietty livahdimme: mikali haluatte tietaa ikuisen elaman salaisuuden, soittakaa 123-666-MUSSU) seka varmasti myos rituaalitiloja. Itse egyptinayttely ei ollut kovinkaan kummoinen, enimmakseen pienta esineistoa ja runsaasti kopioita muualla museoissa olevista esineista. Nayttelyn jalkeen meidat sitten aivopestiin planetaariossa hammentavalla esityksella Mitralaisten salatusta uskosta ja sen yhteyksista tahtikarttoihin. Toinen San Josen hammastyttavista nahtavyyksista oli Winchester house: viktoriaaninen kummituskartano, joka oli ensisijaisesti viktoriaaninen kartano, mutta joka oli arkkitehtuurisesti varsin kummallinen pudotuksiin aukeavine ovineen, ei-minnekkaan johtavine portaineen, ja talon sisaisine kattoikkunoineen. Tarinan mukaan Winchester kivaariyhtion johtajan leski, oli pelannyt joutuvansa kaikkien yhtion kivaareilla tapettujen ihmisten henkien vainoamaksi ja meedion ohjeiden mukaan oli sitten jatkuvasti rakentanut kartanoaan useamman kymmenen vuoden ajan huone huoneelta, kunnes koko koknaisuudessa ei ollut enaa mitaan jarkea. Ennen San Franciscoa pistaydyimme myos Stanfordin eliitti yliopiston kampusalueella, joka 1800-luvulta peraisin olevine rakennuksineen, taydellisine nurmikkoineen seka holkkaavine opiskelijapojuineen sai kylla ainakin allerkijroittaneen haikailemaan jatko-opintoja kyseisessa paikassa.

(Together) We will go our waySan Jose
(Together) We will leave someday
(Together) Your hand in my hands
(Together) We will make our plans

(Together) We will fly so high
(Together) Tell all our friends goodbye
(Together) We will start life new
(Together) This is what we'll do

(Go West) Life is peaceful there
(Go West) In the open air
(Go West) Where the skies are blue
(Go West) This is what we're gonna do

Go West, this is what we're gonna do, Go West

- Pet Shop Boys, Go West

Viimeiset kolme yota olemme siis viettaneet legandaarisessa San Franciscossa. Yovymme Green tortoise nimisessa hostellissa Chinatownin koilis-nurkassa, sinansa ihan siistilla aluelle, jonne kuitenkin kaikki kaupungin tissibaarit nayttaisivat jostain syysta keskittyneen. Joka tapauksessa hostellimme on osoittautunut mita mainioimmaksi mestaksi, taalla on suuri sali jossa on reipasta ja vapaamielista meinikia yo myohalle, runsaasti ohjelmaa seka jopa sauna, jota luonnollisesti kavimme tassa testaamassa: mikali kiukallee olisi saanut kaataa vetta, niin kuin saunassa tavallisesti, niin kokemus olisi jopa voinut olla ihan vaikuttva, nyt lahinna hauduttiin matalassa lammossa, joka ei erityisesti inspiroinut.

Joka tapauksessa saavuimme siis kaupunkiin varsin myohaan illalla ja epaonnistuimme surkeasti illallismestan etsimisyrityiksissa muuta loysimme sentaan tuttavallisen irkkubaarin jossa nalka hyvin lahti muutamalla guinessilla ja virkistavalla keskustelulla: olimme ilmeisesti jopa sen verran hyvia asiakkaita, etta baarimikko tarjosi illan viimeiset. Seuraava aamu valkeni sen sitten sen verran (henkisesti)utuisena, etta vietimme paivan tutustuen kaupunkiin lahinna turistibussin kyydissa: Golden gate turistibussin katolla koettuna oli tuuloisuudessaan ja hyytavyydessaan kokemus, joka kevyesti vastasi Disneylandin laitteita. Muutenkin olemme viettaneet paljon aikaa kaupungilla kuljeskellen, sen eri osia ihmetellen ja fiilistellen: kliseinen chinatown (josta jontsu ei ollut erityisen vakuuttun), fisherman's wharf hylkeineen (joita viimein paasimme katselemaan pidempaan, edelleen onnistuimme estamaan jontsua painimasta niiden kanssa), North Beach kirjaimellisesti hengastyttavine kukkuloineen, union squaren alue tornitaloineen (taalla Nimpsu ja Jontsu osallistuivat teekutsuliikkeen Obaman terveydenhuoltouudistusta vastustvaaan mielenosoitukseen, U!S!A!, U!S!A!, U!S!A!), hippien Haight ja homojen, sateenkaarilippujen rajaama, castro seka golden gate:n puisto loputtomine puutarhoineen seka tiede- ja taidekeskuksineen nain muutaman mestan mainitakseni.

On kylla todettava etta tassa maailman vapautuneimassa kaupungissa on selvaa kasin kosketeltavaa viehatysta ja vetovoimaa. Vierailu taalla on ollut ainakin allekirjoittaneelle tervetullutta itsetutkiskelun aikaa, joka viela ehka joskus kiteytyy kaivatuksi muutokseksi. Mutta tasta jollain toisella foorumilla myohemmin lisaa.

Edit: no hitot, tehkoot se nyt kaikelle sille maailman osalle, joka tata blogia lukee, eika muka tieda, etta olen homo niin se nyt selvaksi. En erityisesti pida kasitteesta "tulla ulos kaapista" koska se automaattisesti implikoi, etta asiassa on jotain normista poikkeavaa, mutta pidettakoon tata nyt kaapista ulos tulona.

Pidemmin ja paremmin voisi kokemuksistamme kirjoittaa mutta kuten todettua, ovat olosuhteet minua vastaan. Huomenna lahdemme kohti californian legandaarisia viinialueita, mutta sita ennen on viela hostelin edessa pub craw, jonne lahto puolen tunnin kuluttua. Odotamme mielenkiinnolla ja raportoimme jalleen. Terveisia!

-Mussu

City of Angels

2010-04-08T21:48:00.000-07:00

Vihdoin on hetki aikaa istua koneelle kirjoittamaan blogia. Jos ollaan ihan rehellisia niin, sita tuli itse hieman katumapaalle, kun lupautui raportoimaan reissusta blogiteitse. Afrikassa kirjoitteleminen oli niin paljon helpompaa, kun oli oma kannettava mukana ja pystyi rauhassa kirjoittamaan tekstit valmiiksi ennen julkaisemista. Nyt kirjoittelen hirveessa kiireessa hostellimme tietokonehuoneessa, kun koneen taksamittari raksuttaa 2$ / per 20 min vauhtia :P Ja pahoittelut skandien puuttumisesta.
No, mutta ihan kivaahan sita on jasennella omia kokemuksia kaikille tutuille, jotka siella vaivautuvat naita horinoita lukea :)
Mutta itse asiaan. Saavuimme tosiaan viikko sitten San Diegoon pitkan ja raskaan lentoreissun jalkeen ja kavimme poimimassa meille varatun Aviksen tyontekijan sanoin "gangster style" PT Cruiserimme autovuokraamosta ja aloitimme reissumme Yhdysvalloissa. Ensimmaiset kaksi yota olimme San Diegossa, jossa ensimmainen vuorokausi meni kaytannossa lentovasymyksesta palautumiseen. Legendaariseen San Diegon elaintarhaan oli toki raahauduttava toisen paivan aamuna. Oli paikalla kylla kokoa ja elaimiakin loytyi miltei joka lahtoon. Niinkin eksoottiset elukat kuin saukot kylla veivat voiton tarhan parhaimpina jannuina.
Kolmantena paivana lahdimme sitten ajelemaan kohti tarunhohtoista Las Vegasia, Nevadan autiomaassa. Matkan varrella oli kaytava ostamassa uusi linssi Nikoniin maisemakuvausta varten ja taytyy sanoa, etta 10-24mm objektiivista on kylla ollut paljon iloa reissulla. Ajoreissu yhdella purilaistauolla kesti n. 7 tuntia. Matkan varrella olisi ollut mahdollisuus aloittaa uhkapelaaminen jo tekstiviestitse tienvarsimainosten mukaan, mutta paatimme kuitenkin jattaa rahan tuhlaaminen paikan paalle. Olimme varanneet huoneet Las Vegasin teemahotellien kruunaamattomasta kitchkuninkaasta, fantasialinna-Excaliburista. Tuli pian todettua, etta casino itsessaan oli hoodin muihin hotelleihin verraattuna jokseenkin nuhjuinen ja tympeampi. Huone oli kuitenkin ok hintainen ja mukavuuksiltaan ihan riittava.
Ensi shokin jalkeen, jonka koimme pyoriessamme hotelleissa, menimme katsomaan Cirque de Soleilin itamaisvaikutteista fantasianaytosta Ka, joka oli varsin huikea. Ehka viela enemman olisi odottanut huikeita sirkustemppuja, kun kyseisen naytoksen painopiste oli selvasti kasittamattoman upeissa lavasteissa. Naytoksen jalkeen menimme viela hetkeksi blackjack-poytaan, jossa Joonas nettosi 100$, allekirjoittanut +-0 ja sankarikirurgi Mussu -50$. Joten kollektiivisesti jaimme plussan puolelle.
Neljannen paivan aamuna lahdimme kavelemaan Las Vegasin paakatua tarkoituksena menna katsomaan Hilton hotellin Star Trek Experiencea, joka oli lopetettu jo kaksi vuotta sitten, mutta mita yha mainostettiin seka viime vuonna ilmestyneissa matkaoppaissa, etta tana vuonna ilmestyneessa tiekartastossa. Noh, tulipahan kavelymatkan aikana nahtya legendaarinen Circus Circus, joka ei ollut ihan samanlainen kuin miten se esitettiin Fear and Loathing in Las Vegasissa...tai sitten se vain johtui eetterin puutteesta. Palasimme takaisin kotinurkille Las Vegasin yksiraiteisella ja kavelimme hieman keskustan ulkopuolella olevaan Atomic Testing Museumiin, joka kasitteli Las Vegasin viereen 40-luvulla avattua ydinasetestaus aluetta. Museo oli varsin informatiivinen, vaikka videodokkarien haastatteluissa paistoikin perinteinen patriotismi ja subjektiivisuus ydinaseiden valttamattomyytta kohtaan.
Viidentena paivana lahdimme ajelemaan kohti Grand Canyonia Arizonassa. Matkan varrella tuli nahtya Hoover Dam ja ensimmaiset tikutakut. Saavuimme illan suussa luonnonpuistoon ja lahdimme samantien hammastelemaan kanjonia. Ensinakyma oli uskomaton. Kanjonin mittasuhteita oli vaikea kasittaa ja mitkaan kuvat eivat pysty sita valittamaan (piru naita aakkosia). Kappailimme kanjonin reunaa pitkin viereiselle hotellialueelle syomaan. Paivallisen jalkeen palasimme pilkkopimeassa, loskasateessa takaisin huoneeseemme.
Seuraavana aamuna kavimme viela parin tunnin lenkilla kanjonin seinamilla hammastelemassa luontoa, jonka jalkeen aloimme tehda lahtoa kohti seuraavaa kaupunkia, Palm Springsia Kaliforniassa. Matka kuitenkin keskeytyi hyvin pian paastyamme luonnonpuistosta ulos, silla tiella, muutama auto meita edella, oli tapahtunut juuri iso nokkakolari, jossa henkiloauto oli ajanut taytta vauhtia asuntoautoa pain ja molemmat olivat tuhannen palasina pitkin tieta. Sankarilaakarimme Mussu lahti valittomasti hippopotamus-valansa velvoittamana auttamaan tilanteessa. Tie oli tukittuna toista tuntia ja odottelimme Jontsun kanssa Mussua autossa. Lopulta loukkaantuneet saatiin kuljetettua helikopterein ja ambulanssein pois paikalta ja paasimme jatkamaan matkaa. Yksi oli ilmeisesti kuollut tormayksessa ja kymmenkunta loukkaantunut, mutta kuulemma loukkaantuneista kellaan ei ollut mitaan kauhean vakavaa sattunut.
Ajoimme Arizonan lapi kohti Kaliforniaa upeiden maisemien saattelemana: vuoria, laaksoja, puroja, metsia ja kaunis auringonlasku. Loppumatkasta meni kuitenkin kahvin voimalla ja lopulta kun paasimme Indiossa motelliin, oli olo varsin vasynyt n. 10 tunnin ajon jalkeen.
Keskiviikko-aamuna lahdimme jatkamaan matkaamme kohti Los Angelesia ja matkan varrella pysahdyimme riemastuttavaan teemapuistoon Palm Springsin jalkeen. Puisto oli nimeltaan Dinosaur Robotics & Museum ja sen alkupera oli kahdessa valtavassa dinosaurushahmossa, jotka eras Amerikkalainen huvipuistosuunnittelija oli valmistanut, mutta mitka oli jalkeenpain ostanut jokin paikallinen ID/kreationisti-hihhuli, joka oli sittemmin muuttanut puiston yksinomaan vakuuttamaan ihmiset evoluutioteorian vaaryydesta ja siita, etta Jumala loi dinot kuudentena paivana ihmisten ja muiden otusten kanssa. Voitte varmaan kuvitella kuinka friikkista paikasta oli kyse ;) Etenkin dinosaurusten sekaan sijoitellut keskiaikaiset ritarihahmot lisasivat paikan levottomuutta entisestaan. Muutama WTF-elamys tuli siis koettua.
Opittuamme totuuden maailmanhistoriasta ja Darwinistien salaliitosta jatkoimme ajoa Los Angelesiin, jossa asetuimme taloksi meren tuntumassa olevan Santa Monican kaupunginosassa sijaitsevaan hostelliin. Lampotila oli kohonnut jokseenkin Grand Canyonin pakkasista Los Angelesin miellyttavaan auringonpaisteiseen lampoon, joten oli pakko kayda ostamassa reissulta unohtuneet sandaalit. Pyoriskelimme Santa Monican alueella iltaan asti ja sitten otimme osaa hostellin pub crawlille, josta ryomimme takaisin hotellille joskus kahden jalkeen. Tuli tutustuttua kahteen ruotsalaiseen maailmanmatkaajaan, mutta muuten hostellissa tuntui asuvan miltei yksinomaan ausseja.
Tanaan aamulla olikin sitten jokaisella reissun ensimmaiset kunnon kankkuset. Jontsu ja Mussu lahtivat Universal Studiosiin, mutta itse olin jo kaynyt kyseisessa huvipuistossa aikoinaan vanhempieni kanssa, joten sain kyydin J. Paul Getty Centeriin, jossa kavin fiilistelemassa taidetta. Vaihtuvana nayttelyna oli da Vincin luonnoksia ja veistoksia, which was nice. Sovimme illan suuhun treffit Farmer's Marketiin, joka on isohko food court Hollywoodin etelapuolella. Seikkailin julkisilla museon infosta saamieni epamaaraisten ohjeiden perusteella varsin onnistuneesti. Sain vertaistukea museon bussipysakilla tutustumaani Pohjois-Karolinalaiselta, Janetilta, joka oli yhta pihalla Losin julkisesta liikenteesta kuin itsekin. Illalla tarvoimme viela katsomaan Walk of Famea ja Graumann's Chinese Theateria julkkisten kadenjalkineen. Steven Seagalin kadenjalkien olemassaolo siina paikassa John Waynen, Humphrey Bogartin, Arskan ja muiden ikonien keskella heratti kummastusta. Etenkin miksi se jatka on siella ja Chuck Norris ei?
Nyt odotellaan pyykkien kuivumista hostellin kuivausrummusta ja huomenna olisi sitten tarkoitus uskaltautua Disneylandiin. Eli jannitava paiva taynna jonottamista luvassa. Yritan viimeistaan viikon paasta raportoida tilanteen kehittymsesta. Siihen asti terveisia enkelten kaupungista Mussulta, Jontsulta ja Ninolta!

Land of the free, home of the proud

2010-03-31T06:25:00.000-07:00

"I woke up as the sun was reddening; and that was the one distinct time in my life, the strangest moment of all, when I didn't know who I was — I was far away from home, haunted and tired with travel, in a cheap hotel room I'd never seen, hearing the hiss of steam outside, and the creak of the old wood of the hotel, and footsteps upstairs, and all the sad sounds, and I looked at the cracked high ceiling and really didn't know who I was for about fifteen strange seconds."
-Jack Kerouac, On the Road

Näissä tunnelmissa alkaa allekirjoittaneen, Mussun ja Jontsun matka Amerikkojen yhdysvaltoihin huomenna aamulla kello 8 (Jontsulla kello 7, kun ei saanut paikkaa samalle lennolle). Matkasuunnitelma:

San Diego 1.4. - Seattle 28.4
New York 31.4. - 16.5. Helsinki

1,5 kuukautta aikaa, n. 2000 mailia (n. 3200km) ajettavaa, 8 osavaltiota nähtävänä...

Jos vaikka yrittäisi aloittaa heräämällä aamulla linja-autoon ajoissa. Raportoidaan sitten matkan varrella siitä kuinka metsästyksemme aitoa amerikanaa kohtaan sujuu ja saavutammeko silmäyksen tai tunteen siitä hengestä, josta Kerouac, Thompson, Wolfe ja muut legendat ovat kirjoittaneet.

"And that, I think, was the handle - that sense of inevitable victory over the forces of old and evil. Not in any mean or military sense; we didn't need that. Our energy would simply prevail. We had all the momentum; we were riding the crest of a high and beautiful wave. So now, less than five years later, you can go up on a steep hill in Las Vegas and look west, and with the right kind of eyes you can almost see the high-water mark - that place where the wave finally broke and rolled back. "

-Hunter S. Thompson, Fear and Loathing in Las Vegas

2009-03-28T22:40:00.000-07:00

Salakahle káNgwane!

kaivata = kulangatêla

Nyt on työharjoittelujakso saatettu loppuun African Fantasy Jewellers:ssä ja olemme saapuneet Kapkaupunkiin viettämään reissumme viimeisen viikon. Jätimme viime keskiviikkona ja torstaiaamuna hyvästit työkavereillemme pajalla hyvin haikeissa tunnelmissa. Keskiviikkona oli viimeinen työpäivämme ja iltapäivällä omistimme työajasta viimeisen vartin kaverivalokuvia varten. Kävimme viimeisenä iltana vielä katsomassa lyhyen Etelä-Afrikkalaisen teatterinäytelmän House on Fire:ssa, mikä käsitteli Puolan juutalaisia 2. Maailmansodan aikana.
Torstaina sitten oli lähdön aika ja kävimme pajalla vielä sanomassa kaikille salakahle. Pajan työntekijät antoivat meille vielä kovin herkistyneissä tunnelmissa swazimaalaiset helmikaulakorut ja oli siinä itsellä pidättelemistä ettei alkanut vetistelemään. Hämmentävää kuinka sitä ehtii henkisesti kiintyä johonkin paikkaan ja ympäristöön niinkin lyhyessä ajassa. Pitää vaan asettaa itselleen deadlinet sen suhteen milloin viimeistään pitää tulla seuduille taas käymään.
Pidän tämän viimeisen entryn reissultamme melko lyhykäisenä, sillä täällä Kapkaupungissa riittää tekemistä valtavan paljon ja tietokoneen äärellä ei malttaisi paljon aikaa viettää. Sen verran voin sanoa, että kaupungissa on paljon miellyttäviä puolia: monikulttuurisuus, maisemat, meri jne. Kapkaupunki on kuitenkin täynnä paikkoja, jotka ovat kivoja ja hauskoja noin muutaman tunnin visiittien ajan, mutta esimerkiksi satamassa oleva überturistirysä-Waterfront on disneylandmaisuudessaan melko ahdistava paikka pidemmän päälle. Pöytävuori oli hieno ja tarjosi upeat näkymät Kapkaupunkiin ja sen ympäristöön. Keskustassa Long street:n alue on varsin hauska ja sisältää monia mainioita rafloja ja kauppoja. Muuten Kapaupunki on miellyttävä kapunki, mutta juuri mitään merkkejä Afrikkalaisuudesta ei tästä kaupungista löydä ja apartheidin ajat ovat kaupungin tuoreessa muistissa.
Vielä muutama päivä aikaa ennen Suomeen paluuta ja itse ainakin ajattelin ottaa kaiken irti tästä mielenkiintoisesta kaupungista. Nähdään taas pian!

PS: Jostain syystä en saanut kuvia upittua, joten yritän uudestaa myöhemmin. Mutta kattavampi kuvagalleria tulee myöhemmin osoitteeseen http://nino.greywolves.org/gallery/

2009-03-18T08:10:00.000-07:00

Krugeriin mä kaipaan niin...

Turisti = síhambi

Mennyt viikko tuli vietettyä miltei kokonaisuudessaan Etelä-Afrikan puolella ja matka osasi yllättää tapahtumarikkaudessaan. Etenkin ajomatkat ovat olleet jatkuvia juonenkäänteitä täynnä.
Aloitimme matkan viime viikon maanantaina ja lähdimme ajoissa liikkelle, mikä osoittautui myöhemmin todella hyväksi päätökseksi. Noin puolessa välissä matkaa Swazimaan ja Etelä-Afrikan rajaa yksi takarenkaista puhkesi väistäessämme vastaan tulevaa bussia - loistava alku matkalle. Siinä Eetu sitten vaihtoi renkaamme vuoristotien penkassa. Ainakin näkymät olivat hienot. Saimme paljon uteliaita katseita ohiajavista autoista, mutta auttavia käsiä ei enempää tarjoutunut. Eräs valkoihoinen nainen näytti peukkua ja hymyili meille. Se ainakin lämmitti mieltä. Pääsimme hetken päästä jatkamaan matkaa miltei loppuunajetun vararenkaan kanssa ja matkan varrella sijaitsevassa Pigg's Peak-nimisessä kaupungissa pysähdyimme etsimään autokorjaamoa. Saimme ohjeet läheiseen rengashuoltamoon ja käännyttyämme sinne vievälle tielle huomasimme tien olevan jonkinlaisen poliisien pystyttämän tiesulun tukkima. Yrittäessäni sitten kääntää autoa lähteäksemme ajamaan pois, ajoin tietysti kuoppaan ja auto jäi mäkeen sutimaan paikoilleen. Paikalliset autoilijat ja ohikulkijat tulivat välittömästi työntämään autoa ulos kuopasta ja naama punaisena sitä sitten kiitteli avusta ja toivoi vain pääsevänsä pian liikenteeseen takaisin. Käväisimme meille neuvotulla huoltamolla, mutta tiedustellessamme renkaan korjausmahdollisuuksia korjaaja vain hymähti ja sanoi: "No, no. This tyre, it's fucked up." Totesimme, että uusi vastaava rengas olisi maksanut liikaa jatkoimme matkaa vararenkaan kanssa ja päätimme koittaa onnea uudelleen Etelä-Afrikan puolella.
Rajalla kaikki meni suhteellisen hyvin eikä keneltäkään evätty pääsyä maasta. Tullivirkailijakin oli varsin hupaisa ja häneltä tuli mielenkiintoisia kysymyksiä, kuten "When you were pierced, did they anesthesize you?"
Etelä-Afrikassa tiedustelimme ensimmäiseltä huoltamolta renkaita ja meidät ystävällisesti neuvottiin menemään Malelaneen, joka on isoin kaupunki Swazimaan ja Krugerin välisellä tiellä. Malelanessa saimme vihdoin hankittua uuden renkaan Continental-ketjun huoltamosta ja asensivat sen vielä kaupan päälle vanteeseen ja vararenkaan tilalle, mikä oli todella jees. Lopulta pääsimme ikuisuudelta tuntuneen matkan jälkeen Krugerin porteista läpi ja muutaman päivän pituinen eläinten bongaus pystyi alkamaan.
Uskomatonta miten väsyttävää puuhaa maisemien tiiraaminen ja useita tunteja putkeen ympäristön skannaaminen voi olla. Illalla silmät olivat jotenkin niin herkistyneet kaikesta katselemisesta, että niitä ihan särki. Vietimme Krugerissa kolme yötä, joista kaksi oli omassa mökissä ja yksi safariteltassa. Bongattuja eläimiä olivat mm. norsu, kirahvi, buffalo, impala, steenbok, kudu, nyala, krokotiili, paviaani, villikoira, shakaali, villikissa, gnu, virtahepo, useita lintulajeja, lejiona, valkoinen eurooppalaisturisti jne. Paljon kaikenlaista tuli nähtyä ja onhan se aika erilaista nähdä eläimiä niinkin lähellä luonnollista ympäristöä sellaisissa määrissä. Etenkin lintujen bongailusta tuli innostuttua ihan uudella tavalla. Olosuhteet olivat toki hieman erilaiset Krugerissa kuin mitä ne ovat sitten Suomen luonnossa, mutta ehkä sitä tulee lintuja käytyä katselemasssa kotomaassakin. Ikävä kyllä kameran muistikortti veteli viimeisiä toisena iltana ja oli pakko karsia otettuja kuvia aika rankalla kädellä, että sai tilaa tuleviksi päiviksi.
Krugerin jälkeen lähdimme ajamaan kohti Klein Drakensbergia (Pieni Lohikäärmevuori), joka oli uskomaton vuoristoalue Krugerin länsipuolella. Voitte kuvitella vajaan kilometrin korkuisten pystysuorien kallionseinämien kohoavan alangoilta kohti taivaita ja se on melko lähellä sitä, miltä Klein Drakensberg näytti sinne ajaessamme. Vuorien päällä edessämme levittäytyi valtavat tasankoalueet sekä tiheitä kangaspohjaisia havumetsiä ja ajoittain maisemat muistuttivat jopa Suomea...siis hyvässä mielessä. Ajoimme nättiin pieneen Graskopin kaupunkiin, joka oli hyvin turistiorientoitunut pienine käsityötuotekauppoineen ja idyllisine kahviloineen. Kaupungissa tuli hyvin vahvasti esille maan kaksijakoisuus mustien kaupustellessa kaduilla koriste-esineitä ja pähkinöitä ja pyylevien valkoisten ajellessa maastureillaan. Kaupunki oli söpö, mutta jollain tavalla hyvin keinotekoisen oloinen. Oli melko selvää, että alue oli kehittynyt siihen suntaan, että Etelä-Afrikan valkoinen vähemmistö voisi omassa kuplassaan fiilistellä eurooppalais-anglikaanishenkistä asuinympäristöään joutumatta miettimään sitä, mikä ihmisryhmä on kärsimyksellään mahdollistanut tuon kaiken.
Teimme Graskopista päiväreissun perjantaina Klein Drakensbergin panoramareittiä pitkin pohjoiseen. Matkan varrella näimme niin henkeäsalpaavia näkymiä, että nyt on vaikea kuvitella minkään maisemien tuntuvan miltään enään Suomeen palattua. Reitin varrella oli mm. valtavia kanjoneita, rotkoja, hiidenkirnuja, kukkuloita, luolia ja paljon muuta. Jouduimme kyllä kärsimään myös ehkä syyhkyisimmän museon koskaan ja samassa yhteydessä automme sai todennäköisesti viimeisen niitin oikean eturenkaan ripustuksissa olevaan pulttiin. Emme asiaa kuitenkaan huomanneet ennen kuin seuraavana aamuna.
Lähdimme lauantaiaamuna ajamaan takaisin kohti Swazimaata ja alkureissu taitettiin vahva pelko takalistossa, sillä auto oli vahvassa laitamyötäisessä ja näytti siltä, että oikean eturenkaan puolella akselia ei pitänyt paikoillaan enää mikään. Matkan varrella ohitse vilahtaneet ristit tien varrella lisäsivät hyvään matkatunnelmaan entisestään. Ajoimme läheiseen Sabieen asti ja kävimme ensimmäisellä huoltamolla tarkistuttamassa vian ja kyseessä oli ilmeisesti jokin pultti, joka oli katkennut jossain päin iskunvaimentimia tai vastaavia. Ongelmaa ei kuitenkaan voitu Sabiessa korjata varaosien puuttuessa, joten jouduimme ajamaan vielä Nelspruitiin, joka oli maakunnan isoin kaupunki. Korjaaja antoi kuitenkin ymmärtää, että mitään hengenvaaraa auton ajamisessa ei pitäisi olla, mutta Swazimaahan asti hän ei suositellut meidän ajavan tuon vian kanssa. Nelspruitissa ajoimme miltei ensimmäiseen autohuoltamoon, jossa meidät otti vastaan kolme lihavaa boeria, jotka olivat ihan kuin jostain Kummeli-sketsistä. Jätimme automme heidän hoitoon ja istuimme respaan odottelemaan. Noin tunnin päästä pultti oli vaihdettu ja auto tasapainotettu kohtuuhintaan ja pääsimme jatkamaan matkaa. Nelspruitissa kiertelimme hetken aikaa kaupoissa ja kävimme lounaalla paikallisessa irkkupubissa.
Nyt kun olimme kokeneet jo renkaan puhkeamisen, kuoppaan ajamisen ja pultin murtumisen, vitsailimme, että sakothan tästä vielä puuttuivat ja nehän sieltä sitten rapsahtivat ajaessamme ulos Nelspruitista. Ensin neuvoin meidät väärään suuntaan ulos kaupungista ja käännyttyämme takaisin Eetu -nimi muutettu- ajoi 14km:n ylinopeutta tutkaan. Aluksi meinasi tulla 500R (n. 40€) sakot ja reissu kyttikselle, mutta sitten suomalaisen ajokortin ansiosta sakot muuttuivatkin 200R:n "turistimaksuksi". Heti Nelspruitista ulos ajettuamme tulimme tiesululle, jossa meitä odotti huolestuttava "Be patient. Average waiting time 40 minutes"-kyltti. Tiellä oli tietöitä pitkällä matkalla ja käytössä oli vain yksi kaista, joten saimme sitten puolisen tuntia odotella ennen matkan jatkamista. Päästyämme vihdoin liikkeelle ajoimme pysähtymättä Swazimaan rajalle asti. Matkan varrella sää muuttui varsin sateiseksi, sumuiseksi ja tuuliseksi. Etenki viimeiseksi mainittu oli ihan uusi kokemus tällä reissulla. Rajalla odotti pitkät jonot ja perinteiset säädöt passien kanssa. Swazimaan puolella tullissa olimme pitkään ainoat valkoihoiset, mikä oli aika hauskaa. Heti rajan ylitettyä alkoi olo rauhoittua ihan tuntuvasti. Sitä tuntui tavallaa siltä, että olisi tulossa kotiin, mikä oli aika pelottavaa.
Sunnuntai meni rauhallisissa merkeissä ja kävimme vain hieman ostelemassa käsitöitä ja kertomassa isäntäväelle uutiset reissusta. Nyt onkin viimeinen kokonainen työviikko edessä ja luulen, että viikonloppuna on jo ihan paniikissa siitä, että kohta on lähtö edessä.

Vervetti tuijottaa

Pied Kingfisher pariskunta Lake Panicilla

Nqwenyama

Blyde River Canyonin messevat nakymat

Alkureissun tunnelmia

2009-03-08T08:30:00.000-07:00

Villielämää

Pelätä = kwésába

Viikonloppujen "kokeile jotain uutta ja jännittävää"-teema on jatkunut nyt kolmatta viikkoa peräkkäin. Palasimme juuri runsaan tunnin mittaiselta mönkijätraililta Royal Swazi Sun-hotellin takaryteiköistä, jossa ajelimme opastetusti metsään rakenettua polkua pitkin. Ihan hauskaa ajanvietettä ja tunti oli aika sopiva aika ajella reitillä. Maisemat eivät olleet erityisen mielenkiintoisia ja radan rakenne kävi loppua kohti hieman tylsäksi ympäriajeluksi. Ihan hilpeätä näin ekakertalaiselle ja kyllä jännittikin välillä kun moottori alkoi höyrytä kuralammikon läpi rymisteltyä.
Kolme viikkoa sitten olimme tosiaan ratsastelemassa Malkerns-laaksossa sijaitsevilla talleilla ja viime viikonloppuna tuli tehtyä jotain, mitä en ennen tänne tulemista ollut koskaan kuvitellut kokeilevani, eli koskenlaskua (white-water rafting). En ole ihan varma, että mikä tällä kertaa sai sitten innostumaan moisen kokeilemisesta, mutta olen ihan tyytyväinen, että tuli uskaltauduttua. Otimme siis yhteyttä Swazi trails-nimiseen firmaan ja varasimme itsellemme koskenlaskureissun luettuamme esitteestä "suitable for absolute beginners"-kohdan. 45 minuutin ajomatkan jälkeen lähtöpaikalle kolmen turistin kanssa tapasimme loput matkalle lähtijöistä, jotka vaikuttivat olevan ihan yhtä hukassa kuin mekin. Ryhmämme koostui vajaasta 20 suomalaisesta, mozambikilaisesta, norjalaisesta, ruotsalaisesta, hollantilaisesta ja etelä-afrikkalaisesta turistista sekä muutamasta oppaasta. Juuri kellään asiakkaista ei vaikuttanut olevan aiempaa kokemusta raftaamisesta, mikä huojensi hieman. Lyhyehkön huumoripitoisen alustuksen, jossa kerrottiin kaikki oleelliset asiat, kuten mitä tehdä, jos joessa on krokotiileja, jälkeen hyppäsimme kahden hengen kumiveneisiimme ja lähdimme melomaan viime aikaisten sateiden paisuttamalle Usutu-joelle. Menimme aluksi Eetun kanssa kahdestaan samalla veneellä, mutta vaihdoimme noin puolessa välissä tyttö-poika-pareihin. Yli puolet veneistä kaatuivat ympäri jo ensimmäisessä koskessa, mikä hieman herätti epäilyksiä loppumatkan suhteen, mutta sekään ei riittänyt varautumaan mitä tuleman piti. Matkaa taitettiin arviolta n. 8km ja joki oli ajoittain tasaista, mutta enimmäkseen nopeita koskia, pudotuksia ja muuta kivaa, mikä nosti adrenaliinitason kohtalaiselle korkeudelle. Onnistuin pysymään pinnan päällä miltei loppuun asti, kunnes matkan lopussa oli vielä vuorossa (vapaaehtoinen) "The Initiator"-koski, joka oli tosiaan nimensä veroinen. Eihän sitä nyt voinut enää sitten jättää laskemattakaan ja sitten painelimme vimmatusti meloen kohti varmaa tuhoa. Kaikki meni hyvin nopeasti ohi ja hetken päästä sitä havahtui joesta uimassa pitäen kiinni väärinpäin olevasta kumiveneestä. Pienellä puskemisella sai veneen käännettyä, hypättyä takaisin kyytiin ja autettua Riikan veneeseen. Kuolemapelko on ihan miellyttävä tunne ja heti laskun jälkeen adrenaliinihuumassa olo oli mahtava. Krokotiilien puuttuminen reissusta oli ihan positiivinen asia. Reissun jälkeen oli varattuna voileipälounas, jonka jälkeen mozambikilaiset jatkoivat vielä muutaman tunnin laskemista. Illalla uni maistui.
Tällä viikolla imigraatioaktimme sai jatkoa ja kohtasi surkean loppunsa Ministry of Home Affairsissa. Meidät oli jo viime viikolla pyydetty palaamaan viikon päästä uudestaan oltuamme sovittuun aikaan virastossa hakemassa papereitamme, mikä on tässä maassa varmasti liikaa pyydetty. Menimme huoneeseen 114, jossa olimme siis asioineet aiemmin ja, jossa Eetu kävi loistavan keskustelun asioitamme hoitaneen virastotyöntekijän kanssa:
-"Go to room 117"
-"Why?"
-"Don't ask why"
-"Why?"
-"Don't asky why. Just go there. I'm busy with these files."
Ja mehän menimme huoneeseen 117, jossa meille ilmoitettiin tylysti, että kuukausi sitten täyttämämme paperit ovat väärät ja, että meidän olisi pitänyt täyttää työlupahakemukset. Tätä asiaa ei varmasti olisi voinut ilmoittaa meille yhtään aiemmin. Totesimme jotain "thanks for nothing"-suuntaista ja lähdimme pois. Onneksi saimme hakemukset jättäessämme kuitit, joilla saamme olla maassa 12.3. asti ja ensi viikolla käymme Etelä-Afrikan puolella, jolloin saamme maahan takaisin palatessamme taas uudet 30 päivää oleskeluaikaa, mikä riittää hyvin loppu työharjoittelua varten.
Pajalla olemme kuvanneet Eetun kanssa videomateriaalia lyhyttä pätkää varten kiitoksena kaikille AFJ:n työntekijöille sekä portfolion täytteeksi Suomeen. Työharjoittelun loppu alkaa jo haikeana häämöttää lähitulevaisuudessa ja jo nyt on alkanut ounastelemaan vaikeaa lähtöä ja ikäviä hyvästejä. Toki palaamisessa on monta hyvää puolta, mutta joka päivä tuntee olevansa enemmän jo osa pajan työntekijöitä ja samaa "porukkaa", mikä tekee tällaisista lyhyehköistä työharjoittelujaksoista omalla tavallaan turhauttavia. Juuri kun alkaa päästä jyvälle hankalammista asioista ja ihmiset alkavat tulla tutuiksi onkin jo aika jättää paikka ja optimististen takaisin palaamis-lupausten saattelemana sitä lähtee jonnekkin aivan toiselle puolelle maailmaa ja pikkuhiljaa kokemukset pajalta ja eri maasta ovatkin jo muistoja mielessä ja elämä kotona on niin kiireistä, että palaaminen lähivuosina tuntuukin jo vaikeammalta kuin osasi kuvitella. Noh, menipäs nyt synkistelyksi :) Eivät nämä asiat ihan tällä tavalla koko ajan pyöri päässä.
Positiivisena loppuhuomautuksena sain ensimmäistä kertaa elämässäni lähetettyä Taikkiin ennakkotehtävät. Negatiivisena puolena ne olivat tasoltaan kelvottomia joskin huonoja, mutta tulipahan lähetettyä. Vielä jos saisi Lahteen tehtyä jotain tehtäviä, niin sitä voisi ehkä tuntea tehneensä jotain jatkokoulutuksensa eteen. Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin...

Jänniä murkuloita Sibeben patikkareittien varrella

Keskivertokaveri meidän seinällä

Sibebe

Ihmesäätöä

2009-02-26T08:08:00.000-08:00

Ongelma = inkanánkana

Hoaargh! Matkayhtiöt ovat taas tiennanneet pitkän pennin turistien säätämisen vuoksi. Ongelmat siis alkoivat siitä, kun oletimme pystyvämme peruuttaa yhden lennoistamme kolmen lennon paluumatkallamme 1.-2.4. Suunnitelmamme olivat siis muuttuneet sen verran, että lähtisimme Kapkaupunkiin Etelä-Afrikan turneemme viimeiseksi viikoksi, jolloin meidän ei tarvitsisi enää palata Swazimaahan. Lennot, jotka olimme varanneet olivat siis Manzini (Swazimaa) - Johannesburg - München - Helsinki, joista olisimme halunneet peruuttaa ensimmäisen etapin, Manzini - Johannesburg, koska olisimme tulossa suoraan Kapkaupungista Johannesburgiin. Ensimmäinen lento oli eri lentoyhtiöllä kuin seuraavat kaksi, mutta kaikki olivat saman matkayhtiön kautta varattuja. Ehdimme jo ostaa kaikki loput matkat Manzinista Kapkaupunkiin ja takaisin sillä oletuksella, että ilman muuta tuo peruutus onnistui, mutta ehei... Supersaverista tuli oikein lämminhenkinen ja empaattinen automaattiviestiltä vaikuttava sähköposti, jossa ilmoitettiin, että ensimmäistä lentoa ei voi peruuttaa ja jos jättää menemättä siihen, peruuntuu myös muutkin lennot. Tottakai syyhän on oma, kun kaikki tämä on tietysti ilmoitettu käyttöehtodisclaimerissa, johon on todella pitkällisen ja syväluotaavan tarkastelun jälkeen läiskännyt sen rastin ruutuun. Mutta kyllä tämä menettely hieman ihmetyttää, etenkin, kun lennot ovat eri lentoyhtiöillä ja koneeseen tsekkaaminen täytyy joka tapauksessa tehdä uudestaan heti ensimmäisen lennon jälkeen. Seurauksena tästä joudumme siis tekemään vuosisadan älyttömimmän manööverin, eli lentää samana päivänä reitit Kapkaupunki - Johannesburg - Manzini - Johannesburg, ihan vaan sen takia, että meidän on fyysisesti oltava siinä ensimmäisessä koneessa kyydissä. Tulee taas kyllä kannettua oma kortensa kekoon ilmaston lämpenemisen puolesta tällä keikalla. Pistää miettimään, että paljon lento- ja matkayhtiöt oikeasti tienaavat tällaisella säätämisellä. Ei harmita enää ihan niin paljon lentoyhtiöiden konkurssijohdanne. Ehkä jos on muutama vähemmän, muut ehkä keskittyisivät enemmän järjestelmän järkiperäistämiseen ja asiakasystävällisyyteen.Vihdoin olen alkanut päästä nettiin ainakin puoliksi omin neuvoineni, eli omalla koneella hyödyntäen paikallisen Royal Swazi Spa-hotellin WiFi-verkkoa. Maksut ovat suunnilleen samaa kuin paikallisen ostarin nettikahvilassa, eli 45E / per tunti...ei siis euro vaan emalangeni, joten euroissa vajaa 4 rahaa tunnilta ja useimmiten yhteys on parempi, eikä tarvitse pelätä milloin kahvilan lutkukone päättää kaatua omaan mahdottomuuteensa. Hotellissa voi kaiken lisäksi tilata kaljaa netissä surffaillessa, joten kaikin puolin parempi vaihtoehto. Pajamme on nyt muuttanut takaisin vanhalle paikalleen, eli aivan kämppämme naapuriin samalle tontille, joten työmatka on lyhentynyt n. 100 metriin. Paja on myös tunnelmaltaan kivempi, sillä suurin osa työntekijöistä työskentelee nyt yhdessä salissa. Ongelmina ovat hieman hätäisesti mietityt työpisteet, kuten metallin sulatusnurkkaus, jossa ei ole ilmastointia tai ilmanottoaukkoa lähimaillakaan, joten kaikki höyryt vaeltavat koko salin poikki ennen ulos tuulettumistaan. Vielä ei ainakaan mitään keuhkoahtauman merkkejä ole ilmassa itselläni. Työntekijät varmaan suhtautuisivat muutosehdotuksiin tavallisella hieman kiusaantuneisuutta herättävällä fatalistisuudellaan: "We live only until about 40 anyway". Hauska episodi tänään pajalla, kun sähköt menivät joskus 9-10 maissa aamupäivällän poikki ja työntekijät eivät saaneet virtaa vedenkeittimeensä kello 10 teetä varten. Kaikki olivat niin vilpittömän järkyttyneitä tilanteesta, että hetken luulin Bekhien (meidän ensisijaisen työvalvoja) olevan tosissaan, kun hän totesi "We have decided that we will go outside to light a fire". On pitkään pitänyt ylistää paikallisia (Etelä-Afrikkalaisia) pakastekasviseineksiä, joten teen sen nyt. Läheisen Gable's ostarin kasvisruokavalikoima on parempi kuin Kampin K-Marketissa, mikä vieläkin jaksaa herättää minussa hämmenystä. Etenkin Etelä-Afrikkalainen Fry's-firma on onnistunut luomaan todella toimivia soijapohjaisia kasvispakasteita, esim. ensimmäiset oikeasti hyvät soijanakit, joita olen maistanut. Viime viikonloppu oli jokseenkin kuntoiluorientoitunut. Lauantaina pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni ratsastamaan, mikä oli varsin vänkää. Menimme parin tunnin opastetulle trailille Nyanza-talleille. Reitti ei ollut kovin erityinen maisemien puolesta, lähinnä ananaspeltoja, maissipeltoja ja sokeriruokopeltoja. Mutta ainakin itselläni oli ihan tarpeeksi keskittymistä siinä, että pysyy sen valtavan elukan selässä, joten maisemiin joka tapauksessa tullut kiinnitettyä niin paljon huomiota. Ratsastaminen oli kyllä varsin siistiä, vaikka Monalitan (hevoseni) ajoittaiset laukkapyrähdykset ja hallintaongelmat hieman pelottivatkin. Reissun jälkeen ainakin tunsi ratsastaneensa ja omasta kävelytyylistä ainakin näki pomppineensa ylös-alas jollain kovalla satulalla haarat levällään. Molemmilla tytöillä oli ilmeisesti myös viime ratsastuskerrasta jonkin aikaa, joten Eetu oli meillä varsinaisena veteraanina mukana reissulla. Hänelle toisaalta traili tarjosi vähiten mitään virikkeitä, etenkin maisemien ollessa mitä olivat. Seuraavana päivänä ajattelimme Eetun kanssa hieman ottaa tasoittavia liikuntapuolella, joten saimme tytöt heittämään meidät autolla Ngwempisi-nimisen sola-alueen tienoille, josta lähdimme vesipullot ja eväsleivät repussa patikoimaan kukkuloiden harjanteita pitkin. Maisemat olivat tuttuun tapaan upeita, vaikka emme aluksi löytäneetkään varsinaista patikkapolkua, vaan kävelimme pientä soratietä pitkin. Matkalla koimme kuitenkin enemmän paikallisväriä, kuin mitä olisimme polulla nähneet: kirkosta vastaan tulevia ihmisiä värikkäissä kaavuissa, 10-vuotiaita vuohipaimenia ja rodeoratsastajia. Laskujemme mukaan matkaa tuli taitettua päivän päätteeksi n. 15 km, joten illalla uni maistui. Patikkareissun aikana tuli ensimmäistä kertaa reissun aikana palettua muutamista paikoista, etenkin värikkäästi nimetyt minun ja Eetun "leggingsit" herättivät hilpeyttä.

"Please mister, shoot us"

Khopho home

Ngwempisi joki Khopho lodgelta

Lounas

Washa Umkhukhu

Imigraatioakti

2009-02-14T00:09:00.000-08:00

House on Fire = Washa Umkhukhu

Taikin ja Lahden muotoiluinstituutin ennakkotehtävät ovat saavuttaneet takkuilevista nettiyhteyksistä ja sähkökatkoksista huolimatta myös kaukaisen Swazimaan. Sitä alkaa jo pienoinen stressi nousta pintaan, kun pitäisi jotain kehittävää saada vapaa-ajallaan tehtyä täällä. Onneksi matkakumppani Eetu ainakin vaikuttaa motivoituneelta tehtävien suhteen ja odotan vain innokkuuden pian tarttuvan itseenikin. Eli tarkoitus olisi ikään kuin harjoitusmielessä hakea sekä Taideteollisen korkeakoulun sisustusarkkitehtuurin ja huonekalumuotoilun koulutusohjelmaan että Lahden muotsikan koru- ja esinesuunnittelun ko:hon. Onhan tässä vielä vuosi opiskelua jäljellä LUKK:ssa metalliartesaanin tutkintoa varten, mutta ei se olisi pahitteeksi jos jonkin jatko-opiskelupaikan jo saisikin varalle. Taikin tehtävät ovat perinteisiä piirrustus-, askartelu- ja maalaustöitä, mutta Lahteen pitäisi saada jotenkin lähetettyä täältä kaukaa äänirasia, kelluntaväline ja valmis koru 384x288x96 millimetrin laatikossa. Tämän lisäksi pitäisi vielä koota työnäytekansio ilman pääsyä omalle koneelle. Pitänee laittaa jonkinlainen saatekirje sitten mukaan, jos tehtävät ylipäätänsä pääsevät turvallisesti Suomeen asti. Viime perjantaina saimme ensikokemuksen Swazimaalaisesta livemusiikista, kun maan kovin musiikillinen vientituote, Poloja, esiintyi House on Fire:ssa . Itse bändi käsitti kolme hemmoa ja soittimina oli bongorummut sekä muita perkussiosoittimia, akustinen kitara ja kosketinsoitin. Musiikki oli tyyliltään rauhallista folkahtavaa balladimusiikkia. Ihan kivaa, mutta ei nyt mitään kauhean erikoista. Illan muusta musiikista vastasi talon DJ, joka soitti tyypillistä housemusiikkia. Toisen musiikillisen kokemuksen saimme seuraavan viikon keskiviikkona, jolloin olimme samaisessa paikassa kuuntelemassa etelä-afrikkalais/amerikkalaista, bluesmuusikkoa George Worthmorea. Musiikki oli melko mustaa vaikka yleisö ja soittaja olivatkin varsin valkoisia. Worthmore oli loistava esiintyjä ja erinomainen kitaristi, jolta lohkesi niin törkeitä vitsejä kuin hyviä kappaleita, mm. muutama kappale Bachia ja Cashin "Boy Named Sue". Worthmorea edelsi hävettävän surkea skottilaismuusikko sidekickineen, joka herätti tapahtumaa kohtaa aluksi hyvin suuret epäilykset. Onneksi pääakti pelasti illan. Palatakseni viime viikonloppuun, lauantai meni pääkaupungissa ja Ezulwinissa pyöriessä. Tuli hankittua siSwati-englanti-sanakirja, jonka avulla toivottavasti tulisi opeteltua pari sanaa. Opetuksellisena elementtinä päätin alkaa sivistää myös blogini lukioita tähän bantulaiseen kieleen, joten sisällytän jokaiseen blogientryyn tästä lähtien aina jotain käännettynä siSwatiksi. Iltapäivällä piipahdimme eräillä käsityömarkkinoilla Ezulwinissa, jossa sai taas vaihteeksi kuulla perinteistä "special price, just for you" läppää. Milloinkohan kulttuurinvaihto ennättää Pohjois-Afrikassa ja Lähi-Idän maissa kuultuihin "Anttilan hinta, Stockmannin laatu"-lausahduksiin asti. Sunnuntaina olimme jälleen autolla liikenteessä hieman kauempana. Vietimme päivän Ngwenyassa (suom. krokotiili), jossa kävimme ensin tutustumassa self-proclaimed maailman ensimmäiseen rautakaivokseen, jonka aikaisin käyttö on ajoitettu 40000 eaa. Tietystikään rautaa sieltä ei vielä ihan niin esihistoriallisella ajalla ole louhittu, vaan maaperästä on otettu hematiittia, josta on saatu väriainetta luola- ja sotamaalauksia varten. Kaivoksen jälkeen kävimme Ngwenyan lasitehtaalla, jossa koimme tylyn herätyksen siihen, että täälläkin on turistirysiä. Olimme pahaa-aavistamatta kiertelemässä tehtaalla, kun paikalle lappasi bussitolkulla jo elämänsä ehtoopuolelle ennättäneitä Etelä-Afrikkalaisia vyölaukkuineen ja tuhansien eurojen kameroineen. Kaikki olisi ollut ihan siedettävää ellei eräs heistä olisi ohittanut meitä jäätelöjonossa. Se vasta kiehutti! Mutta mikä pahinta: kyseinen seuramatkaaja käytti sukkia sandaalien kanssa! Selkään olisi sietänyt saada saman tien. Tapauksesta tuohtuneena suuntasimme vielä toviksi Malolotjan luonnonpuistoon katsomaan antilooppeja ja lintuja. Pääsimme myös ensimmäistä kertaa työntelemään autoa ojasta ulos, kun auton kääntäminen kapealla tiellä ei mennytkään kuin elokuvissa. Olemme nyt saaneet keittäjältämme, Mumsylta, viralliset swazinimet. Allekirjoittanut kastettiin Musaksi, joka ilmeisesti tarkoittaa kilttiä tai huomaavaista henkilöä. Olin kovin otettu. Tuntemistani täkäläisistä voisi kyllä melkein kaikkia kehua samalla kohteliaisuudella. Hämmennystä olemme onnistuneet herättämään työkolleegoissa jo muullakin kuin kertomuksilla Suomen talvista ja poroista. Saimme paljon kummeksuntaa osaksemme, kun olimme lähdössä takaisin työpäivän jälkeen pesemättä kasvojamme. Olimme tehneet ensimmäisiä työtehtäviä kiillotushuoneen puolella ja likaa oli hieman enemmän kuin aiempina päivinä, mutta ei mitään lähelläkään sitä "muriaanien kuningas"-lookia, mikä päällä on tullut lähdettyä Suomessa pajalta useasti kotiin tai koulun ruokalaan saamatta sen enempään outoja katseita. Täällä kuitenkin työkaverit kyselivät shokeerattuina: "You are going like that outside?". Olemme saaneet kokea myös rasittavampia kulttuurieroja viime päivinä, kuten paikallisen "ainutlaatuisen" byrokratian. Swazimaahan myönnetään oleskelulupa 30 päiväksi saapumisesta sen pidemmiksi ajoiksi on haettava Ministry of Home Affairs:stä pidennettyä oleskelulupaa, joka onkin osoittautunut uskomattoman monimutkaiseksi rulianssiksi. Ensinnäkin vaadittavien papereiden joukossa on oltava lausunto valtuutetulta lääkäriltä, jossa todistetaan, että hakija ei ole mm. idiotti (laitan valokuvan hakemuksesta liitteeksi blogin loppuun). Sitten kaikki paperit on oltava "certified", eli jonkin virallisen tahon leimaamia ja mukana on vielä oltava meidän kopiot hostimme asumisluvista. Uskomattomien säätöjen jälkeen saimme vihdoin paperit vetämään ja kahden viikon päästä ilmeisesti saamme tietää onko meille myönnetty oleskeluluvat. Jos ei, niin sitten ilmeisesti on pulitettava rahaa, että saa leimaa paperiin. Ihanaa, kun julkinen hallinto toimii niin saumattomasti.

PS: Muistakaa tsekata Amarantinen uusi blaaskmetaaldemo osoitteessa http://www.myspace.com/amarantineband/

Sivilisaatio hiipii luontoon

Takapihan vervetteja

Swazibyrokratiaa

Ukkosti

Ngwenyan rautakaivoksilta

Sopeutumista

2009-02-03T07:05:00.000-08:00

Sanibona! Olo alkaa pikkuhiljaa olla tottunut siihen, että tosissaan asuu tilapäisesti jossain ihan muualla kuin kaukaisessa pohjoisessa. Muutamia Swatin sanoja osaa lausua jo melko vaivatta, ajaminen ei aiheuta enää liiemmin korkeata verenpainetta ja muiden työntekijöiden nimetkin on onnistunut jo oppia, vaikkakin yksi joka sisältä maiskutusäänähdyksen on yhä hieman hankala näin foneettisen äidinkielen omaavalle henkilölle. Pajalla on päässy tekemään jo todella mielenkiintoisia työtehtäviä ja ihan varsinaisten korujen tekemistäkin on päässyt kokeilemaan, mm. muutamia kaulakoruja, sormuksia, riipuksia ja rannekoruja. Positiivisista kommenteista päätellen emme myöskään ole ilmeisesti pahemmin tyrineet mitään tai olleet harmiksi "ohjaajillemme", tai sitten meitä vain imarrellaan suotta liikaa. Haluaisin kuitenkin ajatella, että se johtuu ensiksi mainitusta syystä. Työpäivien jälkeen arki-illat eivät ole olleet mitään erityisen toiminnantäytteisiä, seikkailuiultoja. Kaupat menevät miltei järjestäen viideltä kiinni (ruokakaupat hieman myöhemmin) ja illalla ei mielellään lähde ihan vain huvikseen ajelemaan. Lukemaan on ehtinyt jonkin verran ja varmaan koskaan ei ole ollut yhtä hyvää unirytmiä kuin nyt. Vähän sitä toivoisi, että olisi jotain puhdetöitä tai käsityöprojekteja, joita voisi harrastella iltaisin, mutta ainakin toistaiseksi, kun pajamme on kauempana, ei moiseen ole paljoa mahdollisuutta. Joudumme siis ikävä kyllä istumaan talomme terassilla lämpiminä iltoina, valkoviiniä juoden ja seuraavan viikonlopun jännittäviä matkoja suunnitellen. On meillä kyllä televisiokin käytössämme, mutta kovin pitkiä aikoja sitä ei ole tullut kerralla katsottua: välillä uutisia CNN:ltä tai BBC:ltä, eilen Etelä-Afrikan Idolsin ensimmäisen jakson ja National Geographicilta jotain juttuja. Häkellyttävää muuten miten huonoon suuntaan tieteiskanavat ovat koko ajan lipsuneet. Joko ohjelmat ovat jotain todella überpopulistisia dokkareita raamatun saloista tai peltoympyröistä, tai sitten ne ovat näennäisesti oikeita luontodokkareita, mutta niitä ryydittävä iki-ihanat tietokoneistetut tehosteet, jotka antavat ymmärtää, että jokaisen ohjelman tuottajalla on joku työtön CG-ohjelmointia opiskellut veljenpoika, joka on sitten jostain velvollisuudentunnosta pakko palkata projekteihin mukaan tekemään päälleliimattuja efektejä. Mikä onkaan hienompaa katseltavaa kuin joku emäiso lintu metsästämässä pieniä vikiseviä jyrsijöitä? Sama asia nopeutettuna ja kaupan päälle vielä musiikkivideo-leikkaus ja pari-kolme toistoa erilaisilla presetfiltteritehosteilla. Hoargh.Viime viikonloppuna olimme jälleen liikkellä punaisella Concordillamme. Lauantaina kävimme aluksi kiertelemässä Swazi Candles-tehtaalla, jossa ihmettelimme tolkuttomia määriä eri eläimiä esittäviä kynttilöitä ja muita parafiinituotteita. Valitsimme sitten pitkän paluureitin takaisin Ezulwiniin ja teimme maakuntamatkan Mbabanen eteläpuolelle. Swazimaa on varsin kukkulainen maa ja korkeuseroja on paljon. Kaunista maisemaa on käytännössä joka paikassa ja rumia kaupunkeja ei tässä maassa juurikaan ole. Matkalla ajoimme kyllä talousmetsäalueen läpi, joka vaikutti monin paikoin siltä, että täällä harjoitettaisiin ekstensiivistä kaskiviljelystä. Mutta maisema oli ennemmin hämmentävän kuin ruman näköistä. On todella hienoa, että näkee koko ajan pitkän matkan päähän, mitä Suomessa pääsee kokoemaan niin harvoin. Reissun jälkeen tapasimme Guava Gallerylla ensimmäiset toiset suomalaiset, kolme sairaanhoitajaopiskelijaa Lahdesta. Kävi ilmi, että Swazimaa on maailman "suomalaisten sairaanhoitajien pääkaupunki". Heidän lisäksi täällä on myös Turusta kymmenkunta opiskelijaa ja vielä joku toistakymmentä ihmistä käsittävä joukko diakonissalaitoksen ihmisiä. Lanzarotellakaan ei varmaan ole yhtä isoa suomalaisdensiteettiä kuin Swazimaassa tällä hetkellä. Sunnuntaina suuntasimme luoteis-Swazimaahan. Ajoimme kohti Pigg's Peak-nimistä pientä kaupunkia. Matkan varrella ihastelimme yhden Swazimaan isoimmista järvien luona valtavaa Maguga patoa. Jatkoimme Pigg's Peakin ohi kohti Bulembua, joka on puoliksi hylätty asbestikaivoskaupunki Swazimaan rajalla. Tie muuttui pian Bulembua kohti käännyttyämme päällystämättömäksi, metsätyökoneiden käyttämäksi soratieksi, jota pitkin ajoimme kilometrikaupalla näkemättä ristin sielua tai asutusta. Hieman alkoi jo tulla olo, että pian olemme syvällä jossain metsäsissialueella ja kympin uutisissa näytetään lunnasvaatimusvideota starring neljä artesaaniopiskelijaa. Lopulta tulimme jonkinlaiselle vartioiden miehittämälle checkpointpuomille, jossa oli allekirjoitettava lappu ennen Bulembuun ajamista. Bulembu oli tosiaan hyvin oudolta vaikuttava osin hylätty asbestikaivoskylä keskellä metsäistä vuoristoa. Joku liikemies oli ilmeisesti hiljattain ostanut tonttia alueelta parilla randilla ja alkanut kehittää alueen turistivetovoimaa avaamalla jonkintyyppisen hotellin. Vaikea kyllä kuvitella miksi kukaan haluaisi nähdä niin paljon vaivaa mennä ja tulla niinkin eristettyyn paikkaan. Toivottavasti asiakkailla on huumorintajoa keskellä mutkittelevaa vuoristotietä hajonnutta rengasta kohtaan. Ennen takaisin palaamista kävimme vielä ihastelemassa Phophonyanen vesiputouksia. Alueelle ominaiset syvintä, mustinta, julmuutta edustaneet lukuisat hämähäkit söivät hieman paikan viihtyvyyttä. Juhlan paikka! Jälleen yksi blogientry saatettu turvallisesti internetin hellään huomaan. Täällä netti ei ole ihan samanlainen oletusarvo kuin mihin on tottunut kotopuolessa ja internetkahviloissakin pitää joutua luottamaan hurjiin ISDN-tasoisiin siirtonopeuksiin. Sähkökatkot ovat myös yleisiä, etenkin lähipäivinä, joina lähialueella on riehuneet villit ukkosmyrskyt.

Swazistylin'

Kotipihan apinoita

Meidan "tikkutalo"

Nakymia luoteis-Swazimaasta

Maguga pato

Ensimmäinen viikko takana

2009-01-27T07:47:00.000-08:00

Viikonlopuksi saimme Thatchereiden toisen Toyota-maasturin käyttöön ja päästiin hieman koettamaan Swazimaan liikennettä omin päin. Onneksi täällä on niin vähän autoja ja tiet ovat hiljaisia, sillä vasemmalla puolella ajaminen ei ole mitään mieltä rauhoittavaa puuhaa. Lauantaina kävimme katsastamassa paikallisen ravintola/keikkapaikka/teatteri/nettikahvila/käsityökauppa/B&B-kompleksin, nimeltä Malandela's. Paikan kovin vetonaula on kyllä upea ravintola ja esiintymispaikka "House on Fire", joka on jo itsessään rakennuksena oma taideteos. Epäilen, että Suomessa pääsee koskaan näkemään mitään tämän kaltaista. Hyvä, että on edes joitain paikkoja, joissa uskalletaan lähteä toteuttamaan jotain näin hienoa. Pitänee palata 6. helmikuuta, kun ravintolassa on paikallisten kykyjen ilta, eli musiikkia, teatteria jne. Jeah!Iltapäiväksi suuntasimme Mbabaneen, jossa ilmeisesti kaikki pääkaupungin ja varmaan suuri osa lähialueenkin asukkaista oli liikenteessä palkkapäivän kunniaksi. Luulen, että pahimmat liikenneruuhkat Swazimaassa tuli koettua tällä reissulla.Palattuamme takaisin pääsin tutustumaan naapureihimme, eli Guava Galleryn tontilla, viereisessä talossa asuvat Aleta, Tuiren ja Johnin tytär, ja hänen miehensä Pete Armstrong. Tontin toiset kasvissyöjät. Hahaa! Ja sanoivat kutsuvansa koko porukkamme vielä päivälliselle joku päivä. Excellent. Eikä siinä vielä kaikki: Aleta vihjaili vielä, että heidän uima-allas saattaisi olla meidän käytettävissä välillä. Sunnuntaina 25.1. suuntasimme aamiaisen jälken Mlilwanen luonnonpuistoon aivan Ezulwini laakson vieressä. Luonnonpuistossa pääsi tuijottelemaan seeproja, nyaloja, pahkasikoja, buffaloita, strutseja, jonkinlaisia kauriita, lintuja ja muita. Kävimme vielä kysymässä itseopastetun kävelypolun ohjeet isolle Execution rockille, joka on siis valtava kukkula suoraan Ezulwini laakson yläpuolella. Saimme hyvin suuntaa-antavan kartan, jonka totesimme pian kävelymatkan aloitettuamme täysin hyödyttömäksi. Matkan varrella ei myöskään ollut juuri mitään opasteita, mikä lisäsi matkan jännitystä entisestään. Onneksi samalle polulle oli pari muutakin eksynyt, joten ainakaan emme olisi ainoat hukassa, jos jotain kävisi. Kohteenamme oli kuitenkin vuoren huippu, joten pystyimme miltei koko ajan pitämään jonkinlaisen kiintopisteen edessämme. Polku vei meidät kiikkerien umpilahojen siltojen yli, mutaisten purojen läpi, jyrkkien kallioisten nousujen yli ja muutenkin matka oli hieman muuta kuin olimme osanneet arvata. Kartasta oli myös mahdotonta päätellä mitään pituutta polulle, mutta lopulta pääsimme huipulle ja mitkä näkymät! Ihastelimme maisemia jonkin aikaa, kunnes lähestyneet ukkospilvet alkoivat saavuttaa meitä ja ajattelimme, että emme haluaisi olla vuoren huipulla niiden saavuttaessa meidät. Lähdimme hieman helpompaa reittiä takaisin autolle ja sateestakaan emme saaneet niskaamme kuin muutamia pisaroita. Palasimme takaisin talollemme hikisinä ja Tuire odotti meitä valmiiden pastavuokien kanssa saapuessamme gallerialle. Ahh! Maanantaina työt jatkuivat tuttuun tapaan ja ilmapiiri pajalla tuntuu päivä päivältä käyvän lämpimämmäksi, kun alkaa muistamaan ihmisten nimiä ja tuntemaan työkavereita paremmin. Pitäisi varmaan alkaa käyttämään samoja työtunteja kuin pajan työntekijät, eli 7-17, vaikka nyt käymme työsoppareidemme mukaiset 9-17. Täällä kuitenkin pysyy niin paljon paremmin virkeänä auringonvalon määrän vuoksi, ettei pari tuntia lisää töitä varmaan ihan mahdottomalta tuntuisi. Sitä ei myöskään haluaisi erottua niin paljon muista työntekijöistä tulemalla pajalle muita myöhemmin, vaikka meidän oleminen pajalla nyt ei ihan perinteistä työntekoa ole, kun on niin paljon uutta opittavaa koko ajan. Muutenkin monilla suomalaisilla olisi paljon opittavaa täkäläisten työmoraalista: taukojen ajoista ei lipsuta ja työtä tehdän tosissaan. Ei se tarkoita kuitenkaan sitä, että työtä pitää tehdä monotoonisesti, vaan kaikki pajalla hymyilevät, keskustelevat keskenään ja vaikuttavat oikeasti nauttivan työstään. Heistä vielä todennäköisesti kourallinen tietää sairastavansa AIDS:ia enkä ole huomannut kenenkään olevan syrjitty, masentunut tai huonolla tuulella. Tämän ei ole mitään haihattelua, mutta tämä on oikeasti upea paikka olla töissä.

Guava Galleryn tontti Execution rockilta katsottuna. Vasemmassa laidassa aidan vieressa meidan talo.

Eeppista fiilistelya

Nakymaa

Siella se haamottaa jo...

Nakymat meidan kuistilta

Elain Mlilwanen luonnonpuistossa

Alkusanoja

2009-01-24T01:07:00.000-08:00

Ajattelin, että tämä on ehkä helpompi tapa raportoida tuttaville kuulumisia kaukomailta, kuin roskata erikseen kaikkien sähköposteja. Ainakaan ei tarvitse altistua näille, jos ei huvita, hah. Aiemminkin on tullut pidettyä matkapäiväkirjaa epämääräisiin muistikirjoihin, mutta totesin viime matkallani, että jos tietokoneaikakausi jatkaa käsialani degenoroimista jatkossakin yhtä vahvasti, en enää pian saa kirjoituksistani mitään selvää. Internet on kuitenkin yhä yhteiskunnan romahtamista edeltävällä aikakaudella eri turvallinen paikka säilyttää informaatiota tuleville vuosille. Noh, se tekosyistä blogini olemassaololle ja itse asiaan.

Kirjoitan nyt siis Swazimaasta, pienestä Uudenmaanläänin kokoisesta miljoonan asukkaan kuningaskunnasta Etelä-Afrikan ja Mozambikin välistä (KVG!). Koulussa tarjoutui ainutlaatuinen tilaisuus päästä näinkin kauas suorittamaan 2. vuosikurssiin kuuluva pakollinen työharjoittelujakso. Olen täällä kolmen muun opiskelijan kanssa meidän koulustamme, Länsi-Uudenman koulutuskeskusta: Eetu sekä Paula ja Riikka tekstiiliosastolta. Viime tinkaan jääneiden matkavalmiselujen saattelemana lähdin muiden opiskelijoiden kanssa Suomesta lentokoneella 19.1. kello 18.30. Kaikki lähtemiseen liittyvä stressi alkoi pikkuhiljaa lentokoneessa istuessa raueta, kun ajatus kotiin jäämisestä koko ajan lipui kauemmaksi mielestä. Ensimmäinen välilaskumme oli Frankfurtissa, jossa hyppäsimme parin tunnin odottelun jälkeen Johannesburgiin lähtevän koneeseen. Lento Jo'Burgiin kesti n. 10 tuntia ja onnistuin jotenkin nukkumaankin lennon aikana (vähän joskin huonosti). Lennon aikana yritin jo hieman, totutella Swazimaassa todennäköiseen ajoittaiseen lihan syömiselle altistumiselle. Jo'Burgiin saavuimme joskus 10 maissa seuraavan päivän aamuna, jossa jouduimme sitten virumaan lentokentällä puuduttavat 5-6 tuntia. Lopulta pääsimme lentokoneellemme vievälle bussille. Katselimme ikkunasta kun ajoimme kaikkien isoimpien koneiden ohitse pienelle, ehkä 40 paikkaiselle, potkurikoneelle. Lento oli hauska, vaikkakin meteli koneen sisällä oli melko kova. Muistan etäisesti viimeksi joskus todella nuorena lentäneeni jonkin kotimaan lennnon potkurikoneella. Viimeinen lento Jo'Burgista Manziniin ei kestänyt kuin tunnin verran. Perillä Manzinin, tarkemmin Matsaphan, lentokentällä meitä odotti outo passitarkastus, jossa näytimme ensin passimme tullivirkailijalle ja sen jälkeen poliisille, joka pyysi satunnaisilta matkustajilta nähdä heidän passinsa ja ainoan asian minkä varmasti kuulin hänen sanovan oli: "Nice passport". Lentokentällä meitä odotti työnantajamme, Tuire Linnovi-Thatcher (tai Mrs. Thatcher). Tuire Linnovi-Thatcher on siis Swazimaassa Suomen kunniakonsuli ja valtiomme edustuksen lisäksi hän omistaa miehensä John Thatcherin kanssa Guava Galleryn, joka on koru-/taidekauppa/ravintola. Hänen miehensä on koruseppä ja pyörittää korupajaa African Fantasy Jewellery. Etäisyyksien ollessa varsin pieniä Swazimaassa, riipumatta minne on menossa, olimme perillä Tuiren ja Johnin tontilla Ezulwini (suom. taivas) laaksossa. Samalla tontilla on pariskunnan ja heidän tyttärensä perheen talot sekä Guava Galleryn rakennus, vanha korupaja (jonne AFJ on ilmeisesti muuttamassa helmikuun aikana) sekä meille opiskelijoille varattu vuokratalo. Talomme on varsin mukava ja sisältää kaikki tarvittavat mukavuudet: kaksi makuuhuonetta; olohuone; keittiö; jääkaappi ja pakastin; uuni ja hella; juotava, juokseva vesi; sisävessa; televisio. Kaikenlaisten pieneläinten, kuten koppakuoriaisten ja liskojen kanssa on jaettava elinympäristö, mutta tuon kokoluokan eliöistä vain hämähäkit yhä aiheuttavat pientä kuolemanpelkoa. Ensimmäinen ilta meni ihan rauhassa matkatavaroita purkaessa ja syödessä päivällistä uudessa kodissa.

Seuraavana aamuna aloitimme päivän aamiaisella Guava Galleryn terassilla, jossa Tuire oli varannut meille pöydän pienillä Suomen ja Swazimaan lipuilla. Aamiaisen yhteydessä pääsimme tutustumaan gallerian muihin työntekijöihin sekä ravintolan erinomaiseen kokkiin Mamsiin (en ole varma oikeinkirjoituksesta), joka kokkaa meille toiveidemme mukaiset päivälliset, eli ei tarvitsekaan ihan täysin heittää hyvästejä kasvissyömiselle :). Aamaisen jälkeen lähdimme Tuiren ja Johnin kanssa tutustumaan läheiseen ostariin ja ostamaan prepaid-liittymät kaikille. Vasemmanpuoleinen liikenne ei varinaisesti huojentanut oloa, kun John revitteli pariskunnan konsulaattimaasturilla maanteitä pitkin lehmien ja muun liikenteen seassa. Melkein kaikki meistä saimme prepaidimme ongelmitta ja jatkoimme sen jälkeen maan pääkaupunkiin, Mbabaneen. Mbabane on varsin pieni kaupunki vielä pienemmällä keskusta-alueella, johon mahtuu parin kesken jääneen rakennusprojektin lisäksi kaksi ostoskeskusta ja joitakin virastorakennuksia sekä lähetystöjä. Mbabanessa menimme tutustumaan yhteen ostareista, the Mall. Ei kestänyt pitkääkään, kun takaa kuului "Hey, nice dreds. Rasta, rasta. You want some weed?". Kansainvälinen huumeidenkäyttäjälook pätee täällä ilmeisesti myös. Ostarilta jatkoimme matkaa kahville. Paluumatkalla takaisin gallerialle poikkesimme ulkoministeriön kautta, jossa Tuire yritti asioida, mutta esimerkkinä Swazimaalaisesta, kotikutoisesta julkisesta hallinosta, vain aulavahti oli töissä. Onhan se toki ymmärrettävä noin keskellä keskiviikkoiltapäivää.

22.1. alkoivat varsinaiset työt. Minulla ja Eetulla korupajalla muutaman kilometrin matkan päässä gallerialta ja tytöillä vanhan pajan kuistilla. Työpaikassamme oli alusta alkaen hauska, lämmin ja tervetullut ympäristö. Pajalla on töissä vajaa 20 ihmistä ja jokainen on ainakin jossain määrin määrätty tiettyihin työtehtäviin. Emme oikein tienneet minkälaisiin työolosuhteisiin olimme tulossa ja olimme saaneet koulustamme jonkin verran käsityökaluja vietäväksi pajalle. Nähtyämme pajan varustelutason totesimme tuomisemme enimmäkseen melko turhiksi. Pajan uusina työntekijöinä pyysimme päästä hommiin ihan peruasioista lähtien, eli hopean sulattamista ja valssaamista olisi tiedossa ainakin vähäksi aikaa.